Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että menetän vanhempani
27.03.2021 |
Minulla on kauhea menetyksen pelko kaikkia rakkaita ihmisiä kohtaan, mutta eniten pelkään, että jompikumpi tai molemmat vanhemmistani sairastuu vakavasti tai menetän heidät.
He ovat molemmat yli 60 vuotiaita eli ei enää mitään nuoria. Olen itse 25 vuotias.
He asuvat vähän kauempana ja näen heitä aina kun vain pystyn. He ovat aina olleet minulle tosi rakkaita.
Joka kerta melkein kun lähden heidän luota niin pääsee itku. Välillä hiipii mieleen ajatus, että entä jos se on viimenen kerta kun näen jomman kumman heistä. Se on aivan hirveä ajatus.
Tykkään viettää aikaa heidän kanssa. Jotenkin tuntuu, että haluan olla heidän kanssa vielä kun pystyy ja ottaa kaiken irti. Suren jo etukäteen sitäkin, että jos ikinä löydän puolisoa tai saan lapsia, että kerkeekö he näkemään vanhempiani.
En jatkuvasti sure, ei tämä siis arkeen vaikuta, mutta välillä vaan iskee hetkiä, jollon pelko ja suru valtaa mielen ja on valtava ikävä vanhempiani.
Olen lapsena kokenut läheisen kuoleman. Varmaan osittain pelko kantautuu sieltä.
Mutta mietin, että ajatteleeko kukaan koskaan samallalailla?
Kommentit (4)
Pitäiskö muuttaa lähemmäs ja nähdä useammin. Ikuisesti he eivät täällä ole. Pelko on luonnollista. Elää pitää silloin kun elämää on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin pelkään menetystä, vaikken ole menettämässä nyt, mutta vähän eri syystä. Isä tosin kuoli 80-luvun lopussa jo. 60v vanhempiesi iäksi on melko nuori, äidit elävät kauan yleensä. Minulla on 72v vanhempi. Jotkut elävät 98 vuotiaaksi. Monet ihmiset vaikuttavat joskus niin kylmiltä /maailmanmeno, että se lisää varmasti vanhempia menettävien pelkoja maapallolla, kivassa ilmapiirissä pelot vähenevät. Ehkä voimme yrittää tehdä maailmasta paremman paikan?
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö muuttaa lähemmäs ja nähdä useammin. Ikuisesti he eivät täällä ole. Pelko on luonnollista. Elää pitää silloin kun elämää on...
Tätä olen välillä miettinyt. Samaan pieneen kaupunkiin en ehkä halua (tai pysty jos en saa töitä) muuttaa, mutta lähemmäksi isompaan kaupunkiin voisi ehkä pystyäkin muuttamaan.
Välillä tuntuu hassulta, että kukaan ikäisistäni ei pidä vanhempiaan niin tärkeänä kun minä pidän omiani. Olenko minä jotenkin outo vai onko muut vain kylmempiä tai huolettomampia tai jotain..?
Alue: Aihe vapaa
Minä pelkäsin myös nuorempana, sinun iässäsi. Nyt olen itse kohta 50 ja vanhemmat yli 80, ja nyt on vihdoin alkanut hyväksyä, että jonain päivänä, todennäköisesti aika piankin, se koittaa.