Millä keinoin selvisit siitä, että vanhempasi eivät rakastaneet sinua?
Itselläni on perhe, jossa rakkaus on kohdistunut rahaan eikä lapsiin. Mikään muu maailmassa ei merkkaa yhtään mitään. Olen jotenkin havahtunut siihen 50 vuoden iässä, kun omat ruuhkavuodet on takana. On tosi surullista, että omat vanhemmat ovat todella kylmiä ja suorastaan vastenmielisiä. Tämä on aiheuttanut itselleni negatiivista sisäistä puhetta lapsuuden tapahtumien johdosta. Välillä tuntuu, että en ole rakkauden ja välittämisen arvoinen, vaikka omassa perheessä asiat on hyvin ja on rakastava puoliso. Haen keinoja rakkaudettomuuden tunteen poistamiseen ja siihen, ettei tämä asia pyörisi kokoajan mielessä. Miten olet itse selvinnyt?
Kommentit (6)
Kasvamalla aikuiseksi ja ottamalla vastuu omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi ja ottamalla vastuu omasta elämästä.
Vähän tylysti sanottu mutta tämä. Vanhempieni kyky rakastaa ei liity mitenkään minuun. En pidä enää yllä ihmissuhteita jotka toistaisivat lapsuuden kokemuksia ja arvostan sekä rakastan itse itseäni.
Se teki tosi kipeää nuorena ja aikuistuessa. Olen käynyt pitkän terapian ja se on varmasti auttanut. Asia ei satuta enää. Omat vanhempani ovat oman taustansa ja persoonallisuutensa tuotteita. Eivät ole itsekään saaneet rakkautta. Ihmisellä ei ole täyttä vapautta määrittää millainen ihminen hänestä tulee. Minuun katkeaa sukupolvien ketju tältä osin.
Juurikin näin, itse olen kanssa sisäistänyt tuon sukupolvien ketjun katkeamisen merkityksen ja se on yksi asia, jota olen toteuttanut ja toteutan oman perheeni kanssa elämäni loppuun asti. t:AP
Näin. Perheen saa syntyessään mutta ystävät valitaan itse. Harmi vaan että minäkin kannoin sukuni omituisuuksia 30 vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen otin etäisyyttä ja aika nopeasti alkoi näkymään että muutkin sukulaiset huomasivat syn.
T. Äitihullu