Hitaasti mutta varmasti kohti avioeroa, tunteettomasti

Joo-o. Mikäs tän aloituksen pointti oli?

Miehelle tuntuu riittävän että ruoka- ja sänkyhuolto pelaa ja että on ukkomiehen status. 

Näinhän se usein menee. Se vaihe, jolloin olisi pitänyt suhteen tilaan puuttua, on jo ohi, eikä kiinnostusta toista osapuolta kohtaan ole jäljellä. Suosittelen vain hoitamaan eroasian kuitenkin turhia viivyttelemättä. Nimittäin eron jälkeen ainoa asia, joka kaduttaa, on se ettei tehnyt sitä jo aikoja sitten.

Mulla ei ole kokemusta eroista, mutta veikkaan et jompikumpi sen yleensä raskaammin ottaa. Tässä tapauksessa ilmeisesti miehesi. Mikä sun tarkoitus oli tässä aloituksessa? Nautitko jotenkin siitä, että pääset näpäyttämään? "Kerrankin mut on otettava tosissaan". Sellainen vaikutelma vähän tulee... Tukea et varmaan siis tarvi, kun tunteitakaan ei ole mukana..? Mitä siis tavoittelet? Mitään kysymystäkään et esittänyt

Vierailija kirjoitti:

Joo-o. Mikäs tän aloituksen pointti oli?

Ei kai muuta pointtia kuin se, että teki mieli kirjoittaa asiasta tänne. Ehkä joku on kokenut samaa.

Ja ukkomiehen statuksesta mies ei tosiaan haluaisi luopua, mutta vähitellen sen oheen on hiipinyt ajatus omasta lapsesta nyt, kun miehen kavereilla alkaa lähes kaikilla olla lapsia. Johan tuo yksinään riittää syyksi eroon, sillä minä en lapsia halua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta eroista, mutta veikkaan et jompikumpi sen yleensä raskaammin ottaa. Tässä tapauksessa ilmeisesti miehesi. Mikä sun tarkoitus oli tässä aloituksessa? Nautitko jotenkin siitä, että pääset näpäyttämään? "Kerrankin mut on otettava tosissaan". Sellainen vaikutelma vähän tulee... Tukea et varmaan siis tarvi, kun tunteitakaan ei ole mukana..? Mitä siis tavoittelet? Mitään kysymystäkään et esittänyt

==========

Ei kai tässä mitään näpäytellä, jos oli jo aikoja sitten puhe parisuhdeterapiasta, deitti-illoista ja vastaavista, jossa saisi suhteeseen taas säpinää. Tai edes tulisi mietittyä, missä mennään. 

Ei yksi ihminen kykene pitämään kahden ihmisen suhdetta kukoistavana. 

Lisäksi, jos  mies haluaa lapsen ja nainen ei, ja ikääkin on jo 40v, niin ei taida olla paljon syytä jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta eroista, mutta veikkaan et jompikumpi sen yleensä raskaammin ottaa. Tässä tapauksessa ilmeisesti miehesi. Mikä sun tarkoitus oli tässä aloituksessa? Nautitko jotenkin siitä, että pääset näpäyttämään? "Kerrankin mut on otettava tosissaan". Sellainen vaikutelma vähän tulee... Tukea et varmaan siis tarvi, kun tunteitakaan ei ole mukana..? Mitä siis tavoittelet? Mitään kysymystäkään et esittänyt

Ajattelin, että kysymyksiä ehkä esittäisi joku muu ja sitten voin niihin vastailla. Kuten näihin sinunkin kysymyksiisi.

En koe, että haluaisin näpäyttää. En koe sellaistakaan tunnetta. Tukea tarvitsen itse varmaankin vasta, kun koitan sitten joskus ehkä tapailla jotain toista miestä. Siihen menisi kyllä pitkä aika.

Miestä pelottaa kai hieman yksin asuminen. Mutta siinä en voi häntä auttaa. Uskon, että hän kuitenkin löytää uuden parisuhteen melko nopeasti eron jälkeen, jos niin haluaa.

Se on sitten moro kiitos ja näkemiin.

Kun ei tahtoa yhteiselämän kohentamiseksi löydy, on parempi vaan antaa periksi. Hoida käytännön asiat ripeästi, muuta pois. Ei kannata riidellä, vaan hoitaa homma sivistyneesti. Elämä jatkuu, olet vielä nuori. Uuteen suhteeseen ei kannata väkisin pyrkiä, se tulee jos on tullakseen.

Olen käytettävissä keväiseen räiskyvään laastarisuhteeseen.

Miestä pelottaa kai hieman yksin asuminen. Mutta siinä en voi häntä auttaa. Uskon, että hän kuitenkin löytää uuden parisuhteen melko nopeasti eron jälkeen, jos niin haluaa.

Mies opetelkoon asumaan yksin, aikuinen ihminen. 

Samanlaisia ajatuksia minullakin ja myös eroon liittyvät järjestellyt käynnissä. Meillä on myös lapsia ja talo, joten asiat on vähän monimutkaisempia.

Itse yritin vuosien ajan kysellä mikä miehellä on, kun vain joi, vihoitteli, puhui rumasti minusta (myös lasten kuullen), arvosteli kaikkia tekemisiäni jne. Ei koskaan oikein korvansa edes lotkauttanut kysymyksilleni.

Kun sitten sanoin, että haluan erota, niin mies ei aluksi tuntunut edes sisäistävän asiaa. Nyt siitä on jo kulunut aikaa ja mies varmaan tottunut ajatukseen.

Hän olisi halunnut vielä jatkaa yhdessä, mutta en pysty enää. Tämä on vain pelkkää kulissia ja kaikki tunteeni miestä kohtaan kuolleet jo aikoja sitten. Ikävä sanoa, mutta monta vuotta jopa toivoin että mies kuolisi kun vain ryppäsi ja oksenteli vessassa. Kuulostaa tosi kamalalta, en sitä tietenkään toivo oikeasti, mutta nyt kun aina välillä mietin että pitäisikö vielä lasten vuoksi yrittää, niin muistelen niitä hetkiä. Ja mietin sitä että kun tunteita ei enää ole, niin hukkaan vain elämäni tähän.

Vierailija kirjoitti:

Olen käytettävissä keväiseen räiskyvään laastarisuhteeseen.

🤣🤣🤣🤣

Samaistun tähän ja olen vasta 25-vuotias. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 7-vuotta, mutta en ole tosissani uskaltanut miettiä oman asunnon hankintaa, mutta tämä laittoi vähän ajattelemaan sillä minulla on sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia ajatuksia minullakin ja myös eroon liittyvät järjestellyt käynnissä. Meillä on myös lapsia ja talo, joten asiat on vähän monimutkaisempia.

Itse yritin vuosien ajan kysellä mikä miehellä on, kun vain joi, vihoitteli, puhui rumasti minusta (myös lasten kuullen), arvosteli kaikkia tekemisiäni jne. Ei koskaan oikein korvansa edes lotkauttanut kysymyksilleni.

Kun sitten sanoin, että haluan erota, niin mies ei aluksi tuntunut edes sisäistävän asiaa. Nyt siitä on jo kulunut aikaa ja mies varmaan tottunut ajatukseen.

Hän olisi halunnut vielä jatkaa yhdessä, mutta en pysty enää. Tämä on vain pelkkää kulissia ja kaikki tunteeni miestä kohtaan kuolleet jo aikoja sitten. Ikävä sanoa, mutta monta vuotta jopa toivoin että mies kuolisi kun vain ryppäsi ja oksenteli vessassa. Kuulostaa tosi kamalalta, en sitä tietenkään toivo oikeasti, mutta nyt kun aina välillä mietin että pitäisikö vielä lasten vuoksi yrittää, niin muistelen niitä hetkiä. Ja mietin sitä että kun tunteita ei enää ole, niin hukkaan vain elämäni tähän.

Aloittaja tässä vastailee:

Sinun tilanteesi on paljon vaikeampi kuin omani. Toivottavasti asiat sujuvat mutkattomasti kohti parempaa elämää. Oma mieheni ei juo lainkaan, enkä osaa edes kuvitella, minkälaista on asua tuollaisen miehen kanssa, kun on lapsiakin.

Kulissia on meidänkin suhde ollut jo pitkään ja mies vähättelee minua usein. Jos teen virheen, on kommenttina usein, että muut vaimot eivät tuollaisia virheitä kyllä tee. Tämä siis esim. jos unohdan ostaa jotain kaupasta. Eniten on satuttanut se, kun mies on haukkunut minun pukeutumistani tässä koronan aikaan ja sanonut, etten tee tarpeeksi töitä. Teen töitä sen 8h päivässä etänä, mutta hän ei näe sitä, kun joutuu itse lähtemään työpaikalle.

Tämä tunteiden turtuminen auttaa varmasti erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytettävissä keväiseen räiskyvään laastarisuhteeseen.

🤣🤣🤣🤣

Yrittänyttä ei laiteta 😸😸😸😸

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia ajatuksia minullakin ja myös eroon liittyvät järjestellyt käynnissä. Meillä on myös lapsia ja talo, joten asiat on vähän monimutkaisempia.

Itse yritin vuosien ajan kysellä mikä miehellä on, kun vain joi, vihoitteli, puhui rumasti minusta (myös lasten kuullen), arvosteli kaikkia tekemisiäni jne. Ei koskaan oikein korvansa edes lotkauttanut kysymyksilleni.

Kun sitten sanoin, että haluan erota, niin mies ei aluksi tuntunut edes sisäistävän asiaa. Nyt siitä on jo kulunut aikaa ja mies varmaan tottunut ajatukseen.

Hän olisi halunnut vielä jatkaa yhdessä, mutta en pysty enää. Tämä on vain pelkkää kulissia ja kaikki tunteeni miestä kohtaan kuolleet jo aikoja sitten. Ikävä sanoa, mutta monta vuotta jopa toivoin että mies kuolisi kun vain ryppäsi ja oksenteli vessassa. Kuulostaa tosi kamalalta, en sitä tietenkään toivo oikeasti, mutta nyt kun aina välillä mietin että pitäisikö vielä lasten vuoksi yrittää, niin muistelen niitä hetkiä. Ja mietin sitä että kun tunteita ei enää ole, niin hukkaan vain elämäni tähän.

Aloittaja tässä vastailee:

Sinun tilanteesi on paljon vaikeampi kuin omani. Toivottavasti asiat sujuvat mutkattomasti kohti parempaa elämää. Oma mieheni ei juo lainkaan, enkä osaa edes kuvitella, minkälaista on asua tuollaisen miehen kanssa, kun on lapsiakin.

Kulissia on meidänkin suhde ollut jo pitkään ja mies vähättelee minua usein. Jos teen virheen, on kommenttina usein, että muut vaimot eivät tuollaisia virheitä kyllä tee. Tämä siis esim. jos unohdan ostaa jotain kaupasta. Eniten on satuttanut se, kun mies on haukkunut minun pukeutumistani tässä koronan aikaan ja sanonut, etten tee tarpeeksi töitä. Teen töitä sen 8h päivässä etänä, mutta hän ei näe sitä, kun joutuu itse lähtemään työpaikalle.

Tämä tunteiden turtuminen auttaa varmasti erossa.

Luulisi ettei kuvailemasi miehen kommentointi turruta tunteita vaan herättää niitä, vihaa ja ketutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia ajatuksia minullakin ja myös eroon liittyvät järjestellyt käynnissä. Meillä on myös lapsia ja talo, joten asiat on vähän monimutkaisempia.

Itse yritin vuosien ajan kysellä mikä miehellä on, kun vain joi, vihoitteli, puhui rumasti minusta (myös lasten kuullen), arvosteli kaikkia tekemisiäni jne. Ei koskaan oikein korvansa edes lotkauttanut kysymyksilleni.

Kun sitten sanoin, että haluan erota, niin mies ei aluksi tuntunut edes sisäistävän asiaa. Nyt siitä on jo kulunut aikaa ja mies varmaan tottunut ajatukseen.

Hän olisi halunnut vielä jatkaa yhdessä, mutta en pysty enää. Tämä on vain pelkkää kulissia ja kaikki tunteeni miestä kohtaan kuolleet jo aikoja sitten. Ikävä sanoa, mutta monta vuotta jopa toivoin että mies kuolisi kun vain ryppäsi ja oksenteli vessassa. Kuulostaa tosi kamalalta, en sitä tietenkään toivo oikeasti, mutta nyt kun aina välillä mietin että pitäisikö vielä lasten vuoksi yrittää, niin muistelen niitä hetkiä. Ja mietin sitä että kun tunteita ei enää ole, niin hukkaan vain elämäni tähän.

Aloittaja tässä vastailee:

Sinun tilanteesi on paljon vaikeampi kuin omani. Toivottavasti asiat sujuvat mutkattomasti kohti parempaa elämää. Oma mieheni ei juo lainkaan, enkä osaa edes kuvitella, minkälaista on asua tuollaisen miehen kanssa, kun on lapsiakin.

Kulissia on meidänkin suhde ollut jo pitkään ja mies vähättelee minua usein. Jos teen virheen, on kommenttina usein, että muut vaimot eivät tuollaisia virheitä kyllä tee. Tämä siis esim. jos unohdan ostaa jotain kaupasta. Eniten on satuttanut se, kun mies on haukkunut minun pukeutumistani tässä koronan aikaan ja sanonut, etten tee tarpeeksi töitä. Teen töitä sen 8h päivässä etänä, mutta hän ei näe sitä, kun joutuu itse lähtemään työpaikalle.

Tämä tunteiden turtuminen auttaa varmasti erossa.

Luulisi ettei kuvailemasi miehen kommentointi turruta tunteita vaan herättää niitä, vihaa ja ketutusta.

Kyllä se arvostelu aluksi ottikin päähän. Ja kerroin hänelle, miltä minusta tuntuu. Mikään ei muuttunut. Jonkun ajan kuluttua ei jaksa enää suuttua, kun tietää, ettei se mitään auta. Arvostelu on lisääntynyt viime aikoina ja mietin jopa, hakeeko mies sillä tietämättään huomiota. Mutta siitäkään en jaksa avata keskustelua. On liian todennäköistä, että mies vain haukkuu minua keittiöpsykologiksi tai itsekkääksi tms.

 Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Joo-o. Mikäs tän aloituksen pointti oli?

Aloitus on TROLLI, ja sen pointti on sama kuin "hu0railen tapaillen" -aloitukset.  Rappeuttaa arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta eroista, mutta veikkaan et jompikumpi sen yleensä raskaammin ottaa. Tässä tapauksessa ilmeisesti miehesi. Mikä sun tarkoitus oli tässä aloituksessa? Nautitko jotenkin siitä, että pääset näpäyttämään? "Kerrankin mut on otettava tosissaan". Sellainen vaikutelma vähän tulee... Tukea et varmaan siis tarvi, kun tunteitakaan ei ole mukana..? Mitä siis tavoittelet? Mitään kysymystäkään et esittänyt

Miksei saisi kirjoitella ikävistä asioista? Täällä on sen verran paljon toisten ihmisten haukkumiseen ja syyttelyyn pohjautuvia aloituksia, että rehellinen tilitys jonkun omasta elämästä on "virkistävä" poikkeus ja saattaa auttaa samassa tilanteessa kamppailevia.