Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko avioparia, jotka ovat tutustuneet ja seurustelleet vasta eläkeikäisinä ikähaitarilla 70 - 80 vuotiaina?
15.03.2021 |
Taitaa olla melkoisen harvinaista, että vanhahkot ihmiset muuttavat yhteen, ja menevät vihille kasikymppisinä.
Onko siinä mitään mieltäkään?
Eikö pariskuntia pelota tulevaisuus siinä mielessä, että joutuu jompi kumpi hoivaamaan toista osapuolta jne.?
Kommentit (8)
On tuon ikäisillä paljonkin avopuolisoita ja yksikin pappa kerran puhui tyttöystävästään :) Olen sairaalassa töissä niin kuulee monenlaista tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avopuolisoita tiedän. Ei oikein kannata mennä naimisiin, ettei tule perintösotkuja eri liitoista oleville lapsille.
Muistan 80-luvulta yhden tosi vanhan pariskunnan, jotka oli siis ns. nuoripari. He tapasi toisensa jotain kahdeksankymppisinä, ja muistan kuinka he istui puiston penkillä aivan kiinni toisissaan ja kädet toistensa käsissä, katsoivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. Satuin menemään ohi silloin pienen koiranpennun kanssa ja he kumpikin kääntyivät katsomaan koiraa hellin ilmein.
Molemmat oli jo vähän huonokuntoisia, kerran he meni suojatietä yli ja mies hyvin huolehtivaisesti talutti huonojalkaista vaimoaan, samalla tuo edelleen ihastunut ilme kasvoillaan ja niin he mennä köpötti hiljakseen tien yli autojen varrotessa.
Varmaan heidän rakkaustarinansa jäi lyhyeksi, mutta onnellisilta he näytti ja selvästi halusivat sen näkyvänkin.
Heistä puhuttiin kovasti silloin, tai ei nyt niin kovasti, mutta kuitenkin heidät oli huomioitu. Tiesin heidän nimensä ja tarinansa kyllä, oltiin pienehköllä paikkakunnalla. Kaikki sanoivat, että oikein hyvältä tuntuu heitä nähdä, niin iloisen ja onnellisen näköisiä he oli. Jossain vaiheessa heitä ei sitten enää ulkosalla näkynyt, eli ikä varmaan tuli vastaan, mutta vieläkin heidät muistan.
Ystäväni vanhemmat erosi juuri ennen eläkeikää, ja kyllä he myöhemmin kumpikin uudelleen menivät naimisiin ja varsinkin tämän äidin uusi rakkaus oli mieltä lämmittävää seurata. Heillä oli oikein harmonisen tuntuinen elämä yhdessä.
Eikä nämä ole ainoita tapauksia, joita tiedän. Nykyään ei ole edes outoa, että pariskunta menee naimisiin vasta viisissäkymmenissä, koska nykyiset viisikymppiset on vielä ihan nuoren oloisia ja näköisiäkin, verrattuna entisaikaan.
Äiti oli 56 v. kun isä kuoli ja kyllä siinä ajan mittaan monikin mies yritti kutsua itseään kahville, kai jotkut pääsikin. Mutta ei äiti ketään enää puolisoksi huolinut.
Olen tuntenut.
Kaksi seitsemänkymppistä, jotka olivat olleet aikoinaan koulukavereita, eivät kuitenkaan silloin seurustelleet. Toinen heistä oli sukulaiseni.
Molemmat sitten menneet tahoillaan naimisiin, saaneet lapsia ja lapsenlapsia ja eläneet elämäänsä, kunnes jääneet leskiksi.
Sitten sattumalta törmäsivät toisiinsa ja rakastuivat. Menivät naimisiin, ja kun molemmat elivät lähes satavuotiaiksi, ehtivät vielä elää melkein 30 vuotta yhdessä. Ja hyvin onnellisia olivat.
Oma mummuni löysi 65-70v välissä sulhasen, menivät kihloihin, muttei naimisiin, juurikin siksi, että perintöasiat pysyisivät selvinä, kun molemmilla oli lapsia ja lapsenlapsia.
Olivat oikein rakastuneita ja elivät täyttä elämää loppuun asti, onnellisia olivat molemmat. Ehtivät matkustella ulkomailla ja Suomessa. Mummu meni ekana huonoon kuntoon ja sulhasensa halusi hoitaa hänet loppuun asti kotona. Mummu sai nukkua pois rakkaansa vieressä. Ehtivät viettämään n. 15v yhdessä, todellakin oli mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vähän nuorempina; 67 ja 75 v. Ei se ikää katso! ;)
Onhan noita leskien välisiä suhteita, mutta ei niissä välttämättä enää naimisiin mennä. Uskonto ja moraalinen paheksunta ei enää pakota avioon, joten halutaan pitää pitää perintöasiat erillään.