Miten "jättää" "ystävän"

Minä jätin ystävän. Suurin syy oli ehkä se, että hän alkoi seurustella eksäni kanssa pian eromme jälkeen.

Juu, en ollut avarakatseinen ja ymmärtäväinen.

Sellaista se elämä on. Ihmiset tekee mitä huvittaa, ja jokainen reagoi näihin tekemisiin kuten parhaaksi kokee.

Vaihda numeroa.

No jos epäilet että se muutos on sellainen mikä ei aio peruuntua, niin järkevin vaihtoehto on ghostaus ja "hyvänpäiväntuttavuus". Tappelulla saa aikaan vaan entisiä kavereita ja nykyisiä vihamiehiä. Ei se kannata. Ihmiset harvemmin ottaa sen hyvin, jos niiden valintoja kyseenalaistaa.

Millä lailla sinun ystävilläsi pitäisi olla sinun arvosi? Eikö riitä, että on hauska ihminen vai eikö ole?

Mä hiivutan hiljalleen, vaiheittain. Ota itse yhteyttä yhä harvemmin. Ole poissaoleva ja kiireinen tavatessa. Lakkaa hiljalleen jakamasta asioitasi. Pääset siihen että et enää ollenkaan ota yhteyttä ja vastaat viiveellä hänen yhteydenottoihin, aikaa tapaamiselle ei vaan löydy. Siihen se ystävyys hiljalleen kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä hiivutan hiljalleen, vaiheittain. Ota itse yhteyttä yhä harvemmin. Ole poissaoleva ja kiireinen tavatessa. Lakkaa hiljalleen jakamasta asioitasi. Pääset siihen että et enää ollenkaan ota yhteyttä ja vastaat viiveellä hänen yhteydenottoihin, aikaa tapaamiselle ei vaan löydy. Siihen se ystävyys hiljalleen kuolee.

Onko sinulla muitakin narsistisia piirteitä kuin tällainen tietoinen sadismi?

Kieltämättä ihmetyttää, miksi pitäisi esittää kiireistä tai poissaolevaa ja yleensä edes tavata. Kiireinen voi olla viestilläkin, sori nyt ei sovi.

Usein asia on niin, että.energiasyöppöjä yståviä ei onnistu jättää taakseen millään keskustelulla. Aina löytyy kaikkeen joku syy "juu tee vaam rauhassa omia juttujasi, soittele vaikka ens viikolla".

Ainoa vaihtoehto on hiivuttaminen ja ghostaus. Itse yhdistin kombinaatioon sen, että muutuin tietoisesti pisteliääksi. Lopetin asioiden kaunistelun ystävyyden nimissä.

Jos sanot asiat suoraan suuttuuko hän vai keskustelee, mutta mitä järkeä puhua jos ero tulee kuitenkin ja hän loukkaantuu erossa lisää jos latoo syitä tiskiin. Jos lähdet "kuin haamu" niin tunteita ehkä säästyy enemmän, ja hän itse otti riskin kun toimi jotenkin hyvien arvojen vastaisesti - ellei siihen ole joku hyvä selitys (joskus ei ole ja joskus on). Jos sinulla ei ole tunteita kauheasti, lähteminen ei ole ongelma. Jos on riski että toinen suuttuu /loukkaantuu, on mahdoton selittää syitä miksi haluat etäälle. Kyllä se aina jossain määrin surullista on, jos joku ystävyydessä toimi aikoinaan. Mutta loppuosa ei toiminut - ja joutuu menemään erilleen. Eikä tiedä kohtaako enää tai koska, mutta sitten muistaa miten huonosti meni silloin kun tuli hankalia tilanteita. Ehkä voit ajatella sitä paussina tai on vain poissa, kun asioita ei voi korjatakaan aina. Joidenkin persoonien kanssa voi korjata, jos siihen on selvästi potentiaali, kaikki tapaukset eivät ole niitä. Vaikeita asioita

Vierailija kirjoitti:

Usein asia on niin, että.energiasyöppöjä yståviä ei onnistu jättää taakseen millään keskustelulla. Aina löytyy kaikkeen joku syy "juu tee vaam rauhassa omia juttujasi, soittele vaikka ens viikolla".

Ainoa vaihtoehto on hiivuttaminen ja ghostaus. Itse yhdistin kombinaatioon sen, että muutuin tietoisesti pisteliääksi. Lopetin asioiden kaunistelun ystävyyden nimissä.

En ole se jolle vastasit. Juu, se on kauheaa jos joku on energiavampyyri yms ja omat voimat menevät. Sellainen ei oikein toimi pitkän päälle ja on lähdettävä johonkin suuntaan. On myös vaikeaa olla somen kuvagalleriassa, jos se henkilö ei pidä juuri yhteyttä, mutta pitää kuin muistoesinettä siellä.

Ei tarvi olla toisen glooni ollakseen hyvä ystävä.

Älä ghostaa, pliis. Mut on ghostattu ja se oli hirveää. Jäi painamaan mieltä vuosikausiksi kun yritin keksiä ja ymmärtää mitä tein väärin. Paljon mieluummin olisin kuunnellut suorat sanat miksi ei halua enää ystäväni olla. Olisin pyytänyt anteeksi ja sitten hyväksynyt jos toinen ei silti halunnut jatkaa ystävyyttä. Mutta tietämättömyys oli kamalaa, se ettei oikeasti tiennyt mikä meni mönkään ja olisiko voinut muuttaa omaa käytöstä jotenkin. Todella pitkään koin ahdistusta että joku muukin jättäisi minut yhtäkkiä koska en oikeasti tiennyt enkä tiedä vieläkään, mitä tein tai sanoin.

Millä tavalla ystävä muuttui? Ihmiset muuttuvat elämän varrella mutta ei sen tarvitse tarkoittaa että ystävyys loppuu. Mielestäni jos olette olleet oikeita ystäviä, suoraselkäinen keskustelu olisi sellainen mitä toinen ansaitsee. Ghostaus on ihan kamalaa käytöstä.

Ex ystäväni teki jatkuvasti ohareita.

Yhden tällaisen jälkeen päätin tämä oli vika kerta. En enää ottanut yhteyttä.

Ei ottanut hänkään.

Sano se on moro.

Naisten välinen ystävyys on upeaa.

Helppoa.

Kun ei se koskaan ystävä edes ollutkaan.

Luulee, etten tiennyt.

Nämä ystävyyden "lopettajat" ovat useimmiten hyväksikäyttäjiä joille kelpaa kaverit silloin kun hyötyvät siitä jotenkin. Olen pikkuhiljaa alkanut oppimaan tunnistamaan tällaiset enkä koskaan aloita ystävyyttä heidän kanssa.

Tietenkin joskus harvoin se ystävä voi oikeasti muuttua pahaksi mutta paljon yleisempää on kyllä että jätetään kun ei enää hyödytä henkilöstä.

Mulla oli frendi, joka puhui muiden vioista ihan joka ikinen kerta. Tottahan toki myös silloin ... jne.

Vältteli puhumasta koskaan omasta itsestään vaan aina oli eksän kukxan tai duunikaverien vika. Rikkoi muiden suhteita ja sitä rataa. Menetin kunnioitukseni. Suorat sanatkaan eivät auttaneet vaan alko vielä vttumaisemmaksi. En ota yhteyksiä kuin max kohteliaisuus viestillä. Tajusin, miten keinotekoinen tuo nainen olikaan alusta asti ja kåytti kaikki frendinsä loppuun. Myös miessuhteet.

Ne ns ystävät, jotka eivät kunnioita muiden rajoja saavat ihan rauhassa etsiå uudet kohteet. Eivät kykene puolintoisin kunnioittaviin suhteisiin vaan aina on saatava rajat rikki. Defend your boardes nää rajattomat on sai raita itsekkäitä.

Jos pitää kulkea munankuorilla ja kuunnella v ttuilua muka hauskan muodossa ei ole ystäväni. Ehkä psykolgoisesti tarkkailun kohde. Jatkuva mustasukkaisuus ja kateus ei kaunista...