Vinkkejä tilanteeseeni, voisiko mikään muuttua, miten?

Oon siis 28 ja käyn töissä sekä myös opiskelen ammattikorkeassa. Suurin ongelmani taitaa olla yksinäisyys, mistä seuraa masennusta ja varmaankin turhaa tavaroiden ostelua. Oon siis välillä todella ahdistunut ja itkuinen, kun tuntuu siltä, etten voi tälle asialle yhtään mitään. Jotenkin sitä tuntee olonsa hyödyttömäksi kun on näkymätön muille. Liikunta auttaa, mutta salillekkaan ei nyt pääse koronan takia. Saati pääse aloittamaan uutta harrastusta.

Joskus aikoinaan mulla on muutama hyvä ystävä. Kuitenkin elämä on tapahtunut ja noin puolella heistä on oma perhe. Asialle ei voi mitään ja onneksi kuitenkin näämme muutaman kerran vuodessa.

Tämän kaiken lisäksi olen parisuhteessa, jossa olen ollut jo nuoresta saakka. Käytännössä nuorena asuin mieheni luona, tai siis hänen vanhempiensa ja sittemmin muutimme yhteen. Oikeastaan kaipaisin sellaista romanttista rakkautta, koska tuntuu tällä hetkellä, että olemme yhdessä siksi, koska se nyt on järkevää. Tietysti tässä on sekin, ettei kummallakaan ole muusta kokemusta. Tässä on tietysti sekin, että mieheni on perheeni ja muuta perhettä minulla ei juuri ole.

Mikä tässä auttaisi, mitä tekisit jos olisit minä?