Tiedän muutamia yli kolmekymppisiä naisia jotka nyt hankkivat tai ovat hiljattain saaneet esikoisensa ja valittavat, kuinka kauan yrittäminen kesti

Ei mulla ainakaan ollut edes kunnollisia parisuhteita parikymppisenä. Baaripanonko kanssa pitäisi lapset hankkia?

Sain esikoiseni 23-vuotiaana, reippaan vuoden yrityksen jälkeen. Toinen lapsi sai alkunsa toisesta kierrosta vähän ennen kuin täytin 28. Sama mies, koko ikäni olen ollut normaalipainoinen, en polta tai juo.

Tiedän monta alle 25v, jotka yrittivät kauan tulla raskaaksi. Toisaalta tiedän monta yli 35v, jotka tulivat heti raskaaksi. Ei se aina iästä riipu. Ap on vielä niin nuori tai muuten vaan tietämätön, että jauhaa tällaisia typeryyksiä, vaikkei asia hänelle mitenkään kuulu.

Itse tuli 30v heti raskaaksi ilman mitään yrittämistä kun löysin oikean miehen.

0/5. Sitä paitsi hedelmällisyys on naisella korkeimmillaan parinkympin jälkeen. Alkaa hitaasti laskea 25 jälkeen. Myös monien kehityshäiriöiden riski on korkeampi 20-vuotiaalla kuin 25-vuotiaalla. Korkeimmillaan tietysti 40+.

Esim siksi, kun yleinen mielipide tuntuu olevan sellainen, että pitää olla tuhannen vuoden tulot sukanvarressa, pommisuoja atomipommia varten hankittuna ja vähintään suunnitelma maapallon uudelleen asuttamisesta valmiina, jos pahin toteutuu (esim Sipilä valitaan yllättäen presidentiksi). Tai muuten on vaan oma valinta ja saa syyttää itseään jos joutuu lasten kanssa pulaan.

No mikäs sinä olet sanomaan missä iässä lapset pitäisi olla tehtynä. Teen ne silloin kun itse haluan.

Miksi nainen sitten on hedelmällinen vielä esim yli nelikymppisenä jos silloin ei enää lapsia saa tehdä?

Minä olin parikymppinen eikä se lapsi tuosta vaan tullut..

Aikuistuminen ei olisi aplle pahaksi.

Vierailija kirjoitti:

No mikäs sinä olet sanomaan missä iässä lapset pitäisi olla tehtynä. Teen ne silloin kun itse haluan.

Miksi nainen sitten on hedelmällinen vielä esim yli nelikymppisenä jos silloin ei enää lapsia saa tehdä?

No miksi mies on hedelmällinen koko aikuisikänsä sitten? Miehelläkin hedelmällisyys alenee iän mukana siten, että siittiöiden laatu huononee ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia syntyvän lapsen terveyteen.

Mutta pointtini oli, että lapset tulisi olla kolmekymppisiksi mennessä ainakin naisella jo tehtynä! Miehellekään tuohon ei voi antaa armonaikaa kuin korkeintaan muutaman vuoden lisää. 

N21, myöhemmin tänä vuonna 22.

36v eka kierrosta raskaaksi.

Me alettiin yrittämään kun olin 21 vuotias ja esikoinen syntyi hoidoilla kun olin 28 vuotias. 34 vuotiaana raskauduin yllättäen luomuna.

Ap:lle vinkki helpompaan elämään: pidä huoli omista asioistasi äläkä yritä kontrolloida muita tai muuten vain päsmäröi.

Mies jonka kanssa seurustelun parikymppisenä tartutti muhun klamydian. Ilmeisesti mulla oli se tietämättäni koko neljä vuotta ja se tuhosi mun lisääntymiskyvyn, olin niin sinisilmäinen että uskoin miestä sokeasti kun sanoi että tautivaaraa ei ole. Ja entä jos ei ole löytänyt miestä johon luottaa 100% ja haluaa oikeasti lastensa isäksi?

Moni liitto päättyy eroon ja sit riidellään lapsista ja samassa taloudessa asuvilla muksuilla on kaikilla eri isät.

Ei ne parikymppisenä näköjään sen fiksumpia nykyäänkään ole kun aapeeta kuuntelee.

Tää on varmaan sun kymmenes provoalotukses tästä aiheesta.

Ei ole mitään oikeaa ikää saada lasta, ehkä sun ois kannattanu oottaa vielä pari vuotta kun et kovin kypsältä vanhemmalta vaikuta vaan ajatusmaailma on vielä mustavalkoinen.

Me alotettiin yrittämään lasta, kun olin 22v. Neljä vuotta meni, nyt näyttäs siltä, että kesäksi saadaan lapsi. Että eipä se nuorena aloittaminen auttanut, mutta toisaalta onneks aloitettiin nuorena, niin ei olla kovin vanhoja esikoista saadessa.

Minulla tärppäsi eka kerrasta 33-vuotiaana ja 36-vuotiaana.

Olen saanut lapseni 32v, 33v, 35v ja hilkun alle 37v. Kuten huomaat tahdista, ei raskaaksi tulemisessa ole ollut ongelmia. Viimeisin tapaus: olin raskaaksi tullessa 36v, painoindeksi oli saman verran, takana kaksi sektiota. Näistä seikoista huolimatta tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta vaikka noiden tekijöiden pitäisi vaikeuttaa asiaa. Yhtä raskautta lukuunottamatta olin raskaaksi tullessa runsaasti ylipainoinen. 

Esim minun kaveri löysi sen oikean miehen vasta lähempänä kolmea kymppiä. Pitäähän siihen kumppaniin tutustua kunnolla ennen kuin alkaa lapsia tekemään. Alkoivat yrittämään kun kaverini oli 29, nyt 31v eikä lasta kuulu. Hän on tätä kovasti surrut, mutta totuus on ettei aiemmin vaan ollut kunnollista mahdollisuutta.

Toinen kaveri alkoi yrittämään jo n. 24v, yrittivät vuosia miehensä kanssa kunnes kävi ilmi, että mies on hedelmätön. Mies petti, tuli ero. Kaveri tapasi uuden miehen vähän ennen kolmekymppisiään, alkoivat yrittää lapsia aika pian sen jälkeen. Tärppäsi nopeasti, mutta keskenmenojen takia esikoinen syntyi kun kaveri oli 31v.

Nämä henkilöt ovat korkeakoulutettuja, vastuuntuntoisia ihmisiä. On täysin ymmärrettävää, ettei kesken opintojen haluta tehdä lapsia. Oikea kumppani ei välttämättä löydy heti ja monet parikymppiset miehet ovat keskenkasvuisia. Minunkin kaverini olisivat halunneet lapsia jo nuorempana, mutta elämä meni näin. Kolmas kaverini on naimisissa ja kaikki hyvin, mutta mies ei ole vielä valmis lapsen tekoon, eipä sitä voi alkaa ilman yhteistä päätöstä tehdä. Toisaalta sekin kaveri joka hankki lapset parikymppisenä kertoi, että vaikeaa oli ja meni useampi vuosi saada esikoinen, toisen kohdalla haki hormonihoidot heti avuksi. Kolmatta yrittäessä mies alkoi ryypätä ja pelasi perheen rahat, merkit oli kyllä nähtävissä mutta nuorena ja naiivina kaverini ei tajunnut ajoissa.

Itsellä tärppäsi ekasta kierrosta 39v...nyt toinen harkinnassa, tosin ikää jo 42v.

Minä sain lapseni 42 -vuotiaana. Puolitoista vuotta meni yrittäessä, ihan luomuna siis syntyi. Mikä se ap:n pointti oli? Että parikymppisenä olisi pakko, että ei tekeminen kestä liian kauan? Mikä siinä on niin pahaa, jos tekeminen kestää? Ehtiipähän ainakin sopeutua asiaan hyvin. Ja mikä se vetkuttelu lasten hankinnassa ap:n mielestä on? Ihmisillä on erilaisia arvoja ja elämäntilanteita. Ei minulla parikymppisenä ollut sellaista elämäntilannetta tai puolisoa, jonka kanssa lapsia tehdä. Pikkulintusten kanssako niitä pitää tehdä, että ei menisi ap:n inhoamaksi vetkutteluksi?