Lue keskustelun säännöt.
Voiko huono parisuhde ja miehen empatiakyvyttömyys laukaista masennuksen?
11.05.2009 |
Ajattelen vaan, kun täällä on vähän väliä näitä juttuja ja lähes aina masentuneen naisen kumppani on hirveä sika. Oletko sinä parantunut masennuksesta vaihtamalla miestä?
Kommentit (12)
Näinhän se vois olla helppo ajatella että miestä vaihtamalla itsekin "parantuu".
Huoh...
Masennus voi johtua niin monesta asiasta esim. perinnöllisyys, liian vähäinen seroniinin määrä aivoissa, stressi, jokin trauma/kriisi jne.
Miksi vaihtaa ulkoisia puitteita kun pitäisi saada itsensä ja ajattelumallinsa esim terapian avulla uusiin uomiin. Ihmisen sisin seuraa aina mukana.
Mieluummin siis"hoitaa"itsensä kuntoon kuin vaihtaa miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin laukaisi mies, en ollut hänen kanssaan kuin kuukauden. Tottakai masennus johtui muista tekijöistä kuin miehestä, mutta hän oli se laukaiseva tekijä, jonka jälkeen hakeuduin hoitoon. Todella tunteeton ja kylmä tyyppi, joka aluksi esitti toisenlaista. Enkä ollut ainoa tätä mieltä oleva.
Toki on lukuisia muitakin syitä, mutta uskon, että etenkin lapsensaannin jälkeen kun nainen on erityisen herkässä tilassa, kumppanin rooli toisen henkisessä hyvinvoinnissa korostuu.
ap
silti meni aikaa vielä pari vuotta. uutta en ole ottanut enkä
kovin helpolla otakkaan...
mielestäni kaikkein kamalinta ihmisessä on juuri tämä
empatiakyvyttömyys!
Ja mies/ hänen jokin toimintamalli, luonteenpiirteensä voi kyllä olla se laukaiseva tekijä.
Mutta voin sanoa että samanlaisia tuntemuksia ( masennusta) itselläni on ollut viimeiset 10 v. Ja sen ajan sisällä olen seurustellut pitkän suhteen ja pari lyhyempää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin kivaa aina syyttää muita, eikö vain? Mitä jos jokainen meistä kantaisi vastuun itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää kysymys, millainen ihminen jatkaa parisuhdetta "hirveän sian" kanssa? Ehkäpä masentunut, huonon itsearvotuksen omaava.
Ja sitten jos/kun saa lopulta lähdettyä, on jo ihmisraunio.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju mutta kirjoitan oman kokemukseni aiheesta. Olen ollut parisuhteessa masentuneen henkilön kanssa. Hänellä oli työstämistä omien ongelmiensa kanssa eikä hänellä oikein muuhun riittänyt energiaa kovinkaan usein. Tuntui että olin hänelle terapeutti joka kuuntelee hänen murheensa ja tsemppaa eteenpäin. Vastavuoroisuus puuttui eli en itse saanut häneltä tukea. Olin vahva ja hyvän itsetunnonomaava ihminen mutta jatkuva pelkkä toisen tarpeiden huomioiminen sai itsetuntoni huononemaan. Tämä tapahtui vähitellen ja en itsekään sitä aluksi huomannut. Sivuutin omia tarpeitani jatkuvasti jotta miehelläni olisi hyvä mieli. Täysin älytöntä. Uskon että seura jossa ihminen viettää aikaa vaikuttaa häneen. Jos on iloisten ja positiivisen elämänasenteen omaavien ihmisten kanssa niin itsekin saa virtaa ja iloa arkeensa. Sama myös päinvastoin :jos toinen on apaattinen ja väsynyt niin kauan siinä jaksaa itse olla iloinen? Itse uuvuin ja muutuin alakuloiseksi tässä parisuhteessa. Onneksi tajusin tilanteen ennen kuin masennuin itse pahemmin.
Varmaan, jos mies on tosiaan hirveä sika, ja käyttäytyy epäkunnioittavasti fyysisesti ja henkisesti.
Muutoin turha kuvitella, että parisuhde parantaisi masennuksen.
Mun mies on masentunut, enkä suostu ottamaan siitä syytä itselleni. Voin kertoa, että arki masentuneen kanssa on raskasta. Toinen on koko ajan kiukkuinen, vihainen, väsynyt. Terve osapuoli ei oikein voi vaatia itselleen mitään tältä masentuneelta.