Aloitin SSRI-lääkkeen vuoden tauon jälkeen ja kas kun maailma kirkastui

Tiesithän että tuo kemiallinen masennus-ajatus on huijausta? Onnea valitsemallasi tiellä. Kannattaa kyllä ennemmin selvittää ne ongelmansa. Tuppaavat muuten tulemaan uudelleen vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän että tuo kemiallinen masennus-ajatus on huijausta? Onnea valitsemallasi tiellä. Kannattaa kyllä ennemmin selvittää ne ongelmansa. Tuppaavat muuten tulemaan uudelleen vastaan.

Olen käynyt psykoterapiassa mutta ei se tähän auta. Minulla on muitakin neurologisia sairauksia ja välittäjäaineiden puutetta, ollut lapsesta saakka mm. migreeni ja levottomat jalat. Minkäs teet. AP

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän että tuo kemiallinen masennus-ajatus on huijausta

Lähde?

Itse olen ollut ajoittain masentunut ison osan elämääni. Nuorena lääkärit aina määräsivät lääkkeet, kun elämässä oli rankempi jakso. En siis ole lähtökohtaisesti lääkevastainen, mutta minulla kokeiltiin vaikka mitä, eikä vaikutus oikein ollut kovin merkittävä. Viimeisin lääke oli oikeastaan ainoa, joka vaikutti kyllä mielialaan, mutta aiheutti niin kovia sivuoireita, esim. niin järkyttävää väsymystä, että elämälaatu laski entisestään. Alkoi jo masentaa se, että mitään ei väsymykseltä jaksanut.  Lääkkeen purkaminen olikin sitten kuukausia kestänyt prosessi ja lopettamisoireet rajuja.

Siksi en ihan heti kokeile lääkkeitä uudelleen. Välillä sitä vakavasti harkitsen, mutta esim. viimeisen vuoden aikana on ollut rankkaa (avioero, äidin saattohoito ja kuolema, homeasunto, lapsen ongelmat), ja olen kuitenkin sinnitellyt "luomuna", koska muistelen, että elämänlaatu ei ollut lääkkeillä kovin kummoinen.

Sen muistan lääkekokeiluista, että alkuun lääkkeistä saattoi tulla hetkellinen euforia, ja kuukausien kuluessa se sitten päättyi ja vaihtui rankkoihin sivuvaikutuksiin.

Viestini on, että toki jos lääkkeet toimivat, niitä kannattaa syödä. Mutta on paljon kaltaisiani, joihin ne lääkkeet eivät sanottavasti tepsi, ja silloin on turhaa nappailla lääkkeitä ja kärsiä haittavaikutuksia vuosien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän että tuo kemiallinen masennus-ajatus on huijausta? Onnea valitsemallasi tiellä. Kannattaa kyllä ennemmin selvittää ne ongelmansa. Tuppaavat muuten tulemaan uudelleen vastaan.

Olen käynyt psykoterapiassa mutta ei se tähän auta. Minulla on muitakin neurologisia sairauksia ja välittäjäaineiden puutetta, ollut lapsesta saakka mm. migreeni ja levottomat jalat. Minkäs teet. AP

Onko sinulta testattu ADHD:ta?

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän että tuo kemiallinen masennus-ajatus on huijausta? Onnea valitsemallasi tiellä. Kannattaa kyllä ennemmin selvittää ne ongelmansa. Tuppaavat muuten tulemaan uudelleen vastaan.

Eihän ole. Serotoniinin puute voi aiheuttaa masennusta: "Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä."

Toki masennus sairautena on muutakin kuin serotoniin puutetta.

Jos sinulla on migreeniä ja levottomat jalat, sinulla on todennäköisesti ravinnepuutoksia, jotka ratkeaisivat myös Lifessä käymällä ja samalla muukin osa elimistöstäsi kiittäisi. Varmista magnesiumia 400 mg / vrk, riittävä kalsium ja B-vitamiineista 1 ja/tai 2 vaikuttaa mielialaan vahvasti. 

Olen käynyt myös neurofeedbackissa, missä aivoja opetetaan toimimaan paremmin. Mm. migreeni on yksi oireista monien muiden joukossa, jotka indikoivat sitä, että menetelmästä olisi apua. 

Toki, jos haluaa syödä lääkkeitä niin mikä siinä. Minä otan niitä vasta, jos psykoosi tms. todella vakava tilanne uhkaa, eivät sovi minulle sivuvaikutuksineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän että tuo kemiallinen masennus-ajatus on huijausta? Onnea valitsemallasi tiellä. Kannattaa kyllä ennemmin selvittää ne ongelmansa. Tuppaavat muuten tulemaan uudelleen vastaan.

Eihän ole. Serotoniinin puute voi aiheuttaa masennusta: "Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä."

Toki masennus sairautena on muutakin kuin serotoniin puutetta.

Höpö höpö sun serotoniinin puutteen kanssa. Kerrohan minulle missä näitä mittauksia olisi aivoissa tehty? Tuo serotoniinin puutte, vähyys on vain teoria. Sekin teoria on sittemmin kumottu.

Serotoniini välittäjäaineena on yleinen koko kehossa aina suolistoa myöden.

Syökää terveellistä, käsittelemätöntä ruokaa joka on tuotettu lähiruokaa. Suoliston kautta lähtee mielenterveys kohoamaan.

Muistan kun ekan kerran söin masennuslääkettä. Viikossa olo parani ja elämään palasivat värit.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut ajoittain masentunut ison osan elämääni. Nuorena lääkärit aina määräsivät lääkkeet, kun elämässä oli rankempi jakso. En siis ole lähtökohtaisesti lääkevastainen, mutta minulla kokeiltiin vaikka mitä, eikä vaikutus oikein ollut kovin merkittävä. Viimeisin lääke oli oikeastaan ainoa, joka vaikutti kyllä mielialaan, mutta aiheutti niin kovia sivuoireita, esim. niin järkyttävää väsymystä, että elämälaatu laski entisestään. Alkoi jo masentaa se, että mitään ei väsymykseltä jaksanut.  Lääkkeen purkaminen olikin sitten kuukausia kestänyt prosessi ja lopettamisoireet rajuja.

Siksi en ihan heti kokeile lääkkeitä uudelleen. Välillä sitä vakavasti harkitsen, mutta esim. viimeisen vuoden aikana on ollut rankkaa (avioero, äidin saattohoito ja kuolema, homeasunto, lapsen ongelmat), ja olen kuitenkin sinnitellyt "luomuna", koska muistelen, että elämänlaatu ei ollut lääkkeillä kovin kummoinen.

Sen muistan lääkekokeiluista, että alkuun lääkkeistä saattoi tulla hetkellinen euforia, ja kuukausien kuluessa se sitten päättyi ja vaihtui rankkoihin sivuvaikutuksiin.

Viestini on, että toki jos lääkkeet toimivat, niitä kannattaa syödä. Mutta on paljon kaltaisiani, joihin ne lääkkeet eivät sanottavasti tepsi, ja silloin on turhaa nappailla lääkkeitä ja kärsiä haittavaikutuksia vuosien ajan.

Tämä. En tiedä onko kyse siitä, että elimistö jotenkin tottuu lääkkeeseen ja sen mielialaa nostava vaikutus katoaa, vai mistä? En ole lääkkeitä vastaan, mutta mielestäni niitä tulisi käyttää vain lyhytaikaisesti, todelliseen tarpeeseen ja lääkärin valvonnassa, jolloin on ihan selkeä hoitosuunnitelma ja vakituinen hoitokontakti. Tämä nykyinen asenne, että jaetaan niitä vaan kaikille oli ongelma mikä tahansa, on todella edesvastuuton.

Joo heippa hei orgasmit, kukapa niitä kaipaa, enää ei ahdista nekään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän että tuo kemiallinen masennus-ajatus on huijausta? Onnea valitsemallasi tiellä. Kannattaa kyllä ennemmin selvittää ne ongelmansa. Tuppaavat muuten tulemaan uudelleen vastaan.

Eihän ole. Serotoniinin puute voi aiheuttaa masennusta: "Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä."

Toki masennus sairautena on muutakin kuin serotoniin puutetta.

Höpö höpö sun serotoniinin puutteen kanssa. Kerrohan minulle missä näitä mittauksia olisi aivoissa tehty? Tuo serotoniinin puutte, vähyys on vain teoria. Sekin teoria on sittemmin kumottu.

Serotoniini välittäjäaineena on yleinen koko kehossa aina suolistoa myöden.

Syökää terveellistä, käsittelemätöntä ruokaa joka on tuotettu lähiruokaa. Suoliston kautta lähtee mielenterveys kohoamaan.

Näin just ja syöpäkin parantuu Saatanaa palvomalla.

Minkä nimistä lääkettä syöt? Olen harkinnut, koska mielialani on ollut maassa ja olen todella ärsytysherkkä. Tosin syynä on yksinäisyys, huomaan heti mielialani paranevan kun on ollut seuraa ja saanut nauraa. Eihän lääke sitä korvaa. Kerran aloitin Cipralexin, mutta se vei yöuneni miltei kokonaan 😨 Olisikohan joku Zoloft parempi? En halua mitään väsyttävääkään masennuslääkettä, enkä mitään lihottavaa Remeronia. 

Näin just ja syöpäkin parantuu Saatanaa palvomalla.[/quote]

Mitä sinä sekoilet? Sotket asioita tahallasi!

Aika jännä, minulla kävi juuri päinvastoin kun viime talvena lopetin lääkkeet. Jos jään syömään vuosikausiksi samaa lääkettä, tulee pikkuhiljaa sellainen hälläväliä-olo kaikkea kohtaan. Lääkkeistä vierottautuminen oli pitkä prosessi, olin todella väsynyt ainakin kuukauden siitä kun otin viimeisen pillerin. Mutta sen jälkeen mieli kirkastui kummasti! En ole lähtökohtaisesti mitenkään lääkevastainen, olinhan saanut tuostakin lääkkeestä paljon apua kun sitä muutaman vuoden jaksoin syödäkin.

Kun lopetin lääkkeet ja olin kärsinyt vieroitusoireet, yhtäkkiä alkoikin mm. liikunta ja uuden kämpän sisustaminen kiinnostaa :o eikä edes koronasekoilut ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Joo heippa hei orgasmit, kukapa niitä kaipaa, enää ei ahdista nekään...

Itse epäilen, että lääkkeet veivät seksihalut ja tunteet puolisoa kohtaan. Suhteemme muuttui täysin platoniseksi, ja se tappoi koko suhteen. Nyt olen uudessa suhteessa ja ymmärrän, miten tärkeää läheisyys ja seksi on. Tämä parisuhde tuo elämääni ilon ja pitää pinnalla. En uskalla ottaa lääkkeitä jo sen vuoksi, että käy kuten edellisessä suhteessa.