Maailma on kaunis, paljon nähtävää ja elämä lyhyt.
Sitten on tämä paskapandemia, joka ei ota hellittääkseen. Ja kyllä minua suorastaan vituttaa, koska ei, minulle ei riitä harmaa arki, jonka kohokohta työn lisäksi on kaupassa käynti ja ei en kaipaa mitään hemmetin lomapaketteja vaan aitoa kulkemista ja seikkailua. Kaipaan sitä, tuntemattomuutta. Tuttu ja turvallinen ei ole mun juttu, onko se väärin?
Kommentit (4)
"Sometimes days go speeding past
Sometimes this one seems like the last
It's a sad and beautiful world"
Varsinkin näin yli viiskymppisenä kun tajuaa, että niitä hyviä vuosia kun jaksaa matkustaa ja riittäisi terveyttä, ei olisi yhtään tuhlattavaksi. Ja todellakin, puolet elämästä meni jälkikasvun kasvattamiseen jne, nyt viimein olisi aikaa ja rahaa nauttia, vaan helvetin korona tuli ja pilasi sen...rokotukset kaikille ja äkkiä!
Ei elämää pandemia estä vaan romahtanut ulkonäkö näin nelikymppisenä naisena.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, luulisin ainakin. Elän seikkailuille ja kokemuksille. Olen utelias persoona ja tahdon nähdä kaiken.