Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joilla on ahdistuneisuushäiriö mutta ei varsinaista masennusta?
04.03.2021 |
Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka aiheuttaa todella paljon haasteita töissä. En nyt lähde kertailemaan oireita, koska kaikki jotka tästä kärsivät tietävät mitä tuskaa se osaa olla. Minulla ei kuitenkaan varsinaisesti ole masennusta, vaikka masennuslääkitys meneekin. Olen perusluonteeltani iloinen ja jopa sosiaalinen, mutta auttamaton hermoheikko. Monet asiat jotka olen aloittanut, ovat kaatuneet kun olen ahdistunut ja pelännyt joko etukäteen tai sitten paikan päällä. Se aiheuttaa masennuksen tunnetta ja alemmuutta, mutta varsinaisesti masennus ei ole se päällimmäinen tunnetila.
Onko muita? Mitkä keinot ovat parhaita ahdistuksen hallintaan? Terapia on käyty jo läpi.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ahdistus ja masennus ovat ihan eri asioita.
Räikeästi sanottuna ahdistunut pelkää kuolemaa ja masentunut haluaa kuolla.
Minä kärsin tuosta ekaksi mainitusta, en ole masentunut ollenkaan.
No joo, hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on toimiva lääkitys, muuten en pärjäisi.
Sama homma täällä. En valitettavasti osaa antaa neuvoja, kun itsekin kipuilen samasta asiasta :/
Minulla monta kymmentä vuotta sitten foobinen ahdistuneisuushäiriö, jota ei hoidettu mitenkään. Nyt vuosi sitten lääkäri teki jonkun ahdistuneisuustestin ja totesi, että "joskus on vaikeaa lakata murehtimasta, mutta varsinaista ahdistuneisuutta ei ole". Masennus testin teki myös ja masennustakaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toimiva lääkitys, muuten en pärjäisi.
Saako kysyä minkä tyyppinen lääkitys toimii sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat kysyä mutta en oikein kunnolla uskalla vastata, no toinen lääke on kuitenkin beetasalpaaja.
Minulla on. Kärsin päivittäin voimakkaasta ahdistuksesta ja saan viikottain useita paniikkikohtauksia. Tätä on jatkunut pari vuotta. Ennen kohtaukset olivat satunnaisia, mutta ovat lisääntyneet koko ajan enemmän ja enemmän. Syytä en tiedä. Sain lääkkeiksi rauhoittavia, mutta niitä uskallan syödä vain harvoin ja todella pahan kohtauksen tullessa.
Muuten olen myös perusluonteeltani iloinen ja tulen ihmisten kanssa toimeen. Kallistun enemmän introvertin puolelle, mutta olen kuitenkin sosiaalinen. Nykyään kyllä uusien ihmisten tapaaminen on alkanut jännittää kohtauksien takia, mutta tilanteista olen aina lopulta selvinnyt hyvin ja ei kukaan ulkoapäin huomaisi oloani. Minulla on myös hyvä suhde, läheisiä ystäviä, hyvät välit vanhempiin ja elämässä pyyhkii ihan hyvin ulkoisesti. En todellakaan sanoisi olevani masentunut. Valitettavasti kyllä ahdistuneisuushäiriö varjostaa kuitenkin elämää niin voimakkaasti, että tunnen onnellisuuden tunteita enää todella harvoin ja lyhytaikaisesti, kun alan jo pelkäämään tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat kysyä mutta en oikein kunnolla uskalla vastata, no toinen lääke on kuitenkin beetasalpaaja.
Ok, itsellä on myös beetasalpaajat!
Vähän sama. Ahdistus ilmenee vainoharhaisuutena ja jatkuvana merkityksettömien asioiden stressaamisena, mikä tekee päivistä vaikeita, mutta en koe että olisin pitkiin aikoihin ollut masentunut. Kun ahdistus hellittää, olo on suorastaan hyvä. Kun taas teini-ikäisenä olin monta vuotta kroonisen masentunut, mutta ahdistusoireita ei ollut oikeastaan lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa siltä että olet nepsy?
No mulla on auttanut se, että EN enää yritä päästä ahdistuksesta eroon. Sen sijaan yritän elää ja tehdä asioita siitä huolimatta. Ahdistakoon, pelottakoon, menköön pieleen. Teen silti.
Näin minä paranin ahdistuneisuushäiriöstä. Toisin sanoen, _ahdistaa_ edelleen ihan hel vetisti, mutta enää se ei ole _häiriö,_ koska se ei enää vaikuta muuhun tekemiseeni.
Ja joskus joinain hetkinä ei enää ahdistakaan, ainakaan niin pahasti.
Minusta ahdistus ja masennus ovat ihan eri asioita.
Räikeästi sanottuna ahdistunut pelkää kuolemaa ja masentunut haluaa kuolla.
Minä kärsin tuosta ekaksi mainitusta, en ole masentunut ollenkaan.