Alle kk tapaamisesta naimisiin?
Olen parantumattomasti sairas ja elinaikaa ei ole paljoa jäljellä. Olen tavannut kivan miehen mutta en voi odottaa täyttä rakkautta keneltäkään, se olisi ihme. En parane, mutta haluan toteuttaa viimeisen toiveeni eli mennä naimisiin. Olen puhunut aiheesta miehen kanssa eikä vastusta asiaa, meillä on lämpimät ja hyvät välit. Naimisiin vai ei? Perustele.
Kommentit (14)
Minä en menisi, koska minulle avioliitto on jotain ihan muuta kuin täytettävä haave.
Sinä toki teet juuri niin kuin haluat juuri niillä perusteilla kuin haluat.
Naimisiin vaan. Saat siirrettyä perinnön kätevästi miehellesi ja näytettyä keskisormea ahneille sukulaisille.
Näin teki minuun kuolemaan tuomittu vaikeasti syöpäsairas ystävätär.Meni naimisiin syystä että halusi antaa perinnön parhaalle ystävälleen 23 vuoden takaa. Reppana.Sanoi minulle että olen koko elämäni toivonut että saisin viettää häät rakkaudesta ja näin kävi! En ikinä unohdä hänen kauniita kasvoja hääkuvassa. Kumma että en muista mitenkään hänen miesystävän kasvoja.
Hieno mies oli ,mutta aito rakkaussuhde ei ollut.
Senkus. Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa alkaa toteuttaa omia toiveitaan eikä muiden. Onnea hääpäivään.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin vaan. Saat siirrettyä perinnön kätevästi miehellesi ja näytettyä keskisormea ahneille sukulaisille.
Ei toimi noin. Puoliso ei peri. Jos AP haluaa jättää perinnön sille miehelle, ainut tapa on testamentti, oli sitten naimisissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin vaan. Saat siirrettyä perinnön kätevästi miehellesi ja näytettyä keskisormea ahneille sukulaisille.
Ei toimi noin. Puoliso ei peri. Jos AP haluaa jättää perinnön sille miehelle, ainut tapa on testamentti, oli sitten naimisissa tai ei.
Kyllä vaan perii jos rintaperillisiä ei ole.
Tee miten tykkäät. Yleensä kai naimisiin mennään rakkaudesta eikä täytetä jotain tehtävää tai haavetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin vaan. Saat siirrettyä perinnön kätevästi miehellesi ja näytettyä keskisormea ahneille sukulaisille.
Ei toimi noin. Puoliso ei peri. Jos AP haluaa jättää perinnön sille miehelle, ainut tapa on testamentti, oli sitten naimisissa tai ei.
Kyllä vaan perii jos rintaperillisiä ei ole.
Aha! Suvussani oli lapseton pariskunta. Yli 30 vuotta olivat naimisissa. Toinen puolisoista kuoli. Puolet heidän yhdessä omistamastaan talosta meni tämän kuolleen puolison sisaruksille.
Vierailija kirjoitti:
Tee miten tykkäät. Yleensä kai naimisiin mennään rakkaudesta eikä täytetä jotain tehtävää tai haavetta.
Väitän kyllä, että naimisiin mennään vähän moninaisemmista syistä kuin rakkaudesta: lasten/raskauden takia, koska halutaan juhlat tai olla kuten muut, ei osata erota ajoissa tai kieltäytyä kosinnasta, muista ulkoisista paineista, kuten vanhempien/sukulaisten/kaverien painostus, rahan takia jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee miten tykkäät. Yleensä kai naimisiin mennään rakkaudesta eikä täytetä jotain tehtävää tai haavetta.
Väitän kyllä, että naimisiin mennään vähän moninaisemmista syistä kuin rakkaudesta: lasten/raskauden takia, koska halutaan juhlat tai olla kuten muut, ei osata erota ajoissa tai kieltäytyä kosinnasta, muista ulkoisista paineista, kuten vanhempien/sukulaisten/kaverien painostus, rahan takia jne...
Mä menin naimisiin kun en osannut kieltäytyä kosinnasta. Ai että joskus vituttaa... Mutta ihan hyvin kai näinkin, ollaan kyllä ihan hyvä tiimi ja saavutettu paljon yhdessä. Taloudellista turvaa myös tuo. Mutta ihan eri syistä kuin rakkaudesta, olen rakastunut vain sellaisiin miehiin, jotka eivät tee mitään järkevää elämällään. Siis todellakaan. Mitään. Rakkauden kosinnasta olisi varmaan ollut pakko kieltäytyä.
Onhan häät mukavammat kuin hautajaiset!
Vierailija kirjoitti:
Ei. Se toisi vain lisää paperisotaa perikunnallesi.
Kerrankin ajattelen itseäni enkä perikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin vaan. Saat siirrettyä perinnön kätevästi miehellesi ja näytettyä keskisormea ahneille sukulaisille.
Ei toimi noin. Puoliso ei peri. Jos AP haluaa jättää perinnön sille miehelle, ainut tapa on testamentti, oli sitten naimisissa tai ei.
Kyllä vaan perii jos rintaperillisiä ei ole.
Aha! Suvussani oli lapseton pariskunta. Yli 30 vuotta olivat naimisissa. Toinen puolisoista kuoli. Puolet heidän yhdessä omistamastaan talosta meni tämän kuolleen puolison sisaruksille.
Joko tässä oli testamentti tai sitten leski syystä tai toisesta halusi tehdä osituksen heti puolisonsa kuoleman jälkeen, vaikka lain mukaan hän olisi perinyt lapsettoman puolisonsa.
Toki lesken kuoleman jälkeen ensin kuolleen puolison osuus olisi mennyt tämän ensin kuolleen puolison sisaruksille (jos vanhemmat eivät olleet elossa). Tämä voikin olla syy siihen, että leski on halunnut tehdä osituksen heti puolison kuoleman jälkeen. Jos leski on selvästi varakkaampi kuin kuollut puoliso, leski voi näin tekemällä varmistaa, että ensin kuolleen puolison omaiset eivät peri mitään lesken omasta omaisuudesta sitten, kun leski kuolee.
Ei. Se toisi vain lisää paperisotaa perikunnallesi.