Elämä kaikkine ongelmineen. Onko kaikki turhaa?
Kun katsoo ihmisten selviytymistaistelua jokapäiväises elämästä ja kun ajattelee aikaa isommassa perspektiivissä, herää kysymys miksi? 90% ihmisistä tekee suurimman osan ajastaan töitä joissa ei viihdy vaan joka on pakkopulaa päivstä toiseen. On jos monenmoista ongelmaa rahanpuutteeesta avioeroihin ja milloin mitäkin. Loppujen lopuksihan kaikki ihmisten kokemat murheet on turhia. Miten jäsennätte näitä ajatuksia itsellenne, oletteko keksineet tapoja muuttaa arkeanne niin, että se on teidän itsenne näköistä ettekä ole niin riippuvaisia oravanpyörästä? Oletko pystynyt muuttamaan asenteenne erilaisiin vastoinkäymisiin ja miten. Tämä on mielenkiintoinen aihe. Isossa kuvassa tässä kaikessa ei ole mitään järkeä. Onko meillä mahdollisuuksia muuttaa yhteiskuntaa ihan erinäköiseksi?
Kommentit (16)
Uskoontulo voisi auttaa ap:n ongelmaan
Hirveän hyvä keskustelunaihe minun mielestäni. Useinkin miettinyt koko sätkimisen turhuutta, vaan kun tänne on päässyt niin pitää yrittää jotenkin tehdä mielekästä tästä.
Oravanpyörää minäkin pyöritän, mutta pyrin hidastamaan viikonloppuina ja lomilla.
Vaikeaa näin korona aikoina nauttia maailman kaikista anneista, mutta itselläni ihan perusasiat kun on kunnossa niin voi jopa hetkittäin olla onnellinen. Hyvä ruoka, liikunta eri muodoissaan, koti, perhe, terveys...
Asioihin vaikuttaminen on vaikeaa näin perustyöläisenä, pienet hyvät teot päivittäin, niitä kun kaikki tekisivät...
äänestäminen on lähes turhaa nykymuotoisessa demokratiassa, ei se oma ääni näy missään.
Ei ole turhaa. Kun siltä näyttää tai tuntuu, pitää vaan jaksaa vaikka välillä tulee räntää. Sitten tulee taas jostain, jotenkin parempi vaihe. Saadakseen elää sen pitää jaksaa elää se raskaampikin vaihe. Vähän kuin synnytys: rankka kokemus, mutta siihenkin on valmis sen takia mitä sen jälkeen on.
Jos on päättänyt järkeillä kaiken turhaksi, on kaikki turhaa. En usko, että elämässä silleen kauheesti on mitään mieltä, jos pelkällä järjellä sitä yrittää hahmottaa.
En koe, että elämäni olisi mitenkään mullistavaa ja täynnä elämyksiä, ei sen tarvikaan olla. Olen sairastanut pitkään ja hieman kateellisena seurannut vierestä ystävieni ruuhkavuosia. Nyt kun olen päässyt eroon hoidoista ja voin elää miten haluan, ei se olekaan mitenkään jännää. Mutta ei sen tarvikaan olla. Mulle riittää se, että tiedän maailman olevan täynnä uutta opittavaa ja koettavaa.
Enhän toimi mitenkään rationaalisesti, kun pidän liikunnasta; se kun tuhlaa energiaa. Maalaamien ja laulaminen se vasta onkin turhaa rahan ja ajan käyttöä! Uuden kielen opiskelu: ei mitään järkeä kun Suomessa pärjää suomella. Työssäkäynti: ei järkeä, aikaa kuluu eikä rahallinen korvaus ole riittävä. Ei siis mitään järjen häivää, mutta tykkään tästä. Se riittää.
Olen aina ollut sitä mieltä että kaikki on turhaa. Ja koska kaikki on turhaa, ne erityisen turhatkin asiat kuten vaikka jokin melko hyödytön harrastus tai sohvalla löhöily on vähintään yhtä merkityksellisiä, kuin "tärkeät" asiat kuten työ ja raha.
Turhuutta on kyllä täynnä joka paikka. Yksinkertaista elämää täynnä rakkautta ja vapautta sitä vain kaipaisi ja tarvitsisi..
En olisi halunnut syntyä tähän maailmaan, mutta onneksi kohta olen jo puolivälissä tätä onnetonta rämpimistä.
Todella hyvä avaus.
Tuntuu siltä, että tämä on vähän kuin matrix - kun avaa silmänsä, oikein kunnolla, huomaa miten vääristynyttä kaikki on. Miten absurdi käsite raha vaikka on, miten sillä ei oikeasti ole tekemistä yhtään mitään minkään kanssa ja silti jätämme esimerkiksi ihmisiä hoitamatta rahan vuoksi. Tai oikeutamme työelämän pahoinvoinnin rahan vuoksi.
Meillä on tämä kaunis maa ja sitäkin tuhoamme, joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Hirveän hyvä keskustelunaihe minun mielestäni. Useinkin miettinyt koko sätkimisen turhuutta, vaan kun tänne on päässyt niin pitää yrittää jotenkin tehdä mielekästä tästä.
Oravanpyörää minäkin pyöritän, mutta pyrin hidastamaan viikonloppuina ja lomilla.
Vaikeaa näin korona aikoina nauttia maailman kaikista anneista, mutta itselläni ihan perusasiat kun on kunnossa niin voi jopa hetkittäin olla onnellinen. Hyvä ruoka, liikunta eri muodoissaan, koti, perhe, terveys...
Asioihin vaikuttaminen on vaikeaa näin perustyöläisenä, pienet hyvät teot päivittäin, niitä kun kaikki tekisivät...
äänestäminen on lähes turhaa nykymuotoisessa demokratiassa, ei se oma ääni näy missään.
Äänestä perussuomalaisia, hyvä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
En olisi halunnut syntyä tähän maailmaan, mutta onneksi kohta olen jo puolivälissä tätä onnetonta rämpimistä.
Haha! Mitä jos saisit huomenna tietää kuolevasi kahden viikon päästä? Tulisi varmaan vipinää puntiin hä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on päättänyt järkeillä kaiken turhaksi, on kaikki turhaa. En usko, että elämässä silleen kauheesti on mitään mieltä, jos pelkällä järjellä sitä yrittää hahmottaa.
En koe, että elämäni olisi mitenkään mullistavaa ja täynnä elämyksiä, ei sen tarvikaan olla. Olen sairastanut pitkään ja hieman kateellisena seurannut vierestä ystävieni ruuhkavuosia. Nyt kun olen päässyt eroon hoidoista ja voin elää miten haluan, ei se olekaan mitenkään jännää. Mutta ei sen tarvikaan olla. Mulle riittää se, että tiedän maailman olevan täynnä uutta opittavaa ja koettavaa.
Enhän toimi mitenkään rationaalisesti, kun pidän liikunnasta; se kun tuhlaa energiaa. Maalaamien ja laulaminen se vasta onkin turhaa rahan ja ajan käyttöä! Uuden kielen opiskelu: ei mitään järkeä kun Suomessa pärjää suomella. Työssäkäynti: ei järkeä, aikaa kuluu eikä rahallinen korvaus ole riittävä. Ei siis mitään järjen häivää, mutta tykkään tästä. Se riittää.
Miksi olet jollekin kateellinen ruuhkavuosista? Mitä hyvää niissä on?
Arrvasin, että joku tarttuu kadehtimiseen. Itse olin kahlittu hoitoihin ja sairaalajaksoihin, kotona ei odottanut kukaan. Toki olisin kaivannut jotain pysyvämpää.
Kuinka maailmankaikkeus reagoisi jos kaikki ihmiset vain kuolisivat huomenna?
Ainakin tämä pallo voisi hetken päästä paremmin.
Kun saisi edes nauttia elmästä mutta sekin on kiellettyä.
Eli millä tavalla yhteiskunnan pitäisi muuttua erinäköiseksi? Jos ei tehdä työtä niin ei sit kai ole palvelujakaan eikä esim sairaanhoitoa. No nyt on alettu lisääntymään vähemmän, että siinä mielessä, mutta harmi kun on otettu tilalle muualta porukkaa, työ ei ainakaan vähene vaan vaikeutuu.
Ihmisen tärkein tehtävä on tehdä leivästä paskaa!