Masentaa kyllä tää ulkopuolisuus tiedän miltä erilaisista ihmisistä tuntuu

Ei yhtään kavereita koskaan vapaa tai kouluaikana, olen sanonut ääneenkin ettei kukaan pystyis mun tyylistä elämää elämään. Olen omien ajatusten kanssa hiljaa vuodesta toiseen.

Mutta jos joskus olen porukassa oman perheen niin musta tehdään aina vitsi. Olen tietysti ylipainoinen ja jälkeenjäänyt koska normi ihmisiähän ei mollata.
Eikä se nyt varmaan olekaan mitään mollaamista mut siltä se tuntuu kun perhe on ainoa sosiaalinen kontakti.

En osaa toimia sujuvasti juhla tilaisuuksissa esim serkun synttäreillä kun muut jutustelee rennosti toisilleen. Mä olen se joka on outo hyypiö josta vitsaillaan ja hymyillään sekä katsotaan pitkään.

Pitää vaan olla välittämättä tiedän sen itsekin mutta olis kiva joskus kuulua porukkaan niinkuin normaalit. Eikä olla se sivusta huutelija jota ei edes aina noteerata mitenkään. Roikun mukana vaikka entiedä pitäiskö vaan olla menemättä mihkään.

Mulle ei oo ollu helpoin nuoruus asua pienellä paikkakunnalla just mun erilaisuuden takia johon täällä kiinnitetään huomiota tuollaisella käytöksellä mitä ihmiset tekevät. Vähän sekava teksti koska olen osaamaton ilmaisemaan itseäni.