Äitipuoliko?

Sain 12-vuotiaana "isäpuolen" mutta ei häntä ole koskaan tarvinnut isäksi kutsua eikä ole isäpuolen roolissa. Ei olla koskaan asunut samassa asunnossa vaan äiti sen kanssa seurusteli ja elää ja on tosi mukava mies kyllä, symppis ja todella rakas äidilleni. Kyllä aika ihan hyvin voin istua samassa kahvipöydässä ja on mukava heppu. Mulla taas on anoppi tällainen henkilö, joka haluaisi teeskennellä jotain super lämpimiä välejä vaikka ollaan harvoin tekemisissä ja on aina ollut mulle aika ilkeä. Mutta pitäisi kuitenkin sanoa rakastavansa ym., tuntuu tosi kierolta. Apen ja anopin kulissit romahti jo aikaa sitten, vaan tosi kiusallista nämä "rakkaus"jutut.

Ei minullakaan ole mitään tätä henkilöä vastaan, mutta tuntuu oudolta, että minun pitäisi aikuisena alkaa jotenkin esittää hänelle tytärtä... Hän siis loukkaantuu, kun en säännöllisesti soittele jne.

Ap

Anoppi multa odotti vastaavaa että olisi minulle kuin äiti. Alkoi sitten ilkeilemään kun en jaksanut. On noita törmäyksiä ydinperheissäkin. Ei kaikki aina johdu avioerosta.

Minusta äiti- tai isäpuoli nimitystä voi käyttää, jos se oma äiti tai isä on kuollut ja lapsi on alaikäinen. Muuten kyseessä on isän puoliso tai äidin puoliso.

Minulla taas ongelmana oma äiti joka vanhemmuuttaan halunnut alkaa kaveeraamaan. Ollut aina siskoni kanssa läheinen ja itselleni etäinen mutta siskoni sairastelee eikä hänestä seuraa nyt äidille. Äiti kyselee perheeni asioita koko ajan vaikka ei aiemmin ole kiinnostunut ollut ja haluaa mukaansa sinne ja tänne. En vain pidä äidistäni. En tunne syyllisyyttä vaikka en jaksa kaveerata.

Mun isäni myös joskus testaa, että välitänkö, mutta me olemme aika läheisiä olleet aina. Joskus parisen kertaa vuodessa on soittamatta pari viikkoa ja juuri kun mietin että nyt pitäis kyllä soittaa sillekin niin se soittaa ja kysyy "mikset sinä ikinä soira, olisi kiva jos soittaisin" 😅

Ohis

Ehkä isäsi uusi naisystävä kaipaa yhteisöllisyyden tunnetta tai toivoisi saavansa vaikka auttaa lastenhoidossa jos sinulla on lapsia. Tai muuten olet tehnyt vain vaikutuksen.

Minua naurattaisi tuollainen että keski-iässä olevan pitäisi alkaa kutsua toista, vierasta aikuista äitipuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni myös joskus testaa, että välitänkö, mutta me olemme aika läheisiä olleet aina. Joskus parisen kertaa vuodessa on soittamatta pari viikkoa ja juuri kun mietin että nyt pitäis kyllä soittaa sillekin niin se soittaa ja kysyy "mikset sinä ikinä soira, olisi kiva jos soittaisin" 😅

Ohis

Ehkä isäsi uusi naisystävä kaipaa yhteisöllisyyden tunnetta tai toivoisi saavansa vaikka auttaa lastenhoidossa jos sinulla on lapsia. Tai muuten olet tehnyt vain vaikutuksen.

En osaa sanoa; kiukuttelu kun en pidä yhteyttä ei vain oikein toimi. Omat lapseni ovat isoja eli en tarvitse hoitoapua ja muutenkin tuntuu tungettelevalta, että elämääni vasta hiljattain isäni kautta tulleen ihmisen pitäisi yhtäkkiä olla minullekin tosi tärkeä ja läheinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaisi tuollainen että keski-iässä olevan pitäisi alkaa kutsua toista, vierasta aikuista äitipuoleksi.

No niin minuakin! Ja särähtää korvaan kun hän tituleeraa minua tytärpuolekseen... 🤯

ap

Ei sinulla ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä isän uuteen vaimoon. Riittää, että isän kautta hän on mukana sen verran kun he pariskuntana ovat sinun kanssa tekemisissä. Älytön ajatuskin, että sinulla olisi jotain velvoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas ongelmana oma äiti joka vanhemmuuttaan halunnut alkaa kaveeraamaan. Ollut aina siskoni kanssa läheinen ja itselleni etäinen mutta siskoni sairastelee eikä hänestä seuraa nyt äidille. Äiti kyselee perheeni asioita koko ajan vaikka ei aiemmin ole kiinnostunut ollut ja haluaa mukaansa sinne ja tänne. En vain pidä äidistäni. En tunne syyllisyyttä vaikka en jaksa kaveerata.

Ymmärrän hyvin. Tietyt ihmiset myös usein tuntuvat haluavan kovasti seuraa, mutta lähinnä puhuakseen omista asioistaan. Eivät kysy kertaakaan toisen kuulumisia tai jos kysyvät, kuuntelevat ehkä kaksi sanaa ja jatkavat sitten taas omien vaivojensa luettelemista. Tämä ”äitipuoleni” tuskin edes osaisi kertoa, mitä teen työkseni, vaikka tosiaan kutsuu minua tytärpuolekseen. Olen aina hänelle kohtelias ja asiallinen, mutta tämä liian lähelle tunkeminen alkaa ahdistaa. Pelkään että se pilaa välit myös isääni, kun en voi olla yhteydessä hänenkään ilman vaimonsa tunkemista mukaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaisi tuollainen että keski-iässä olevan pitäisi alkaa kutsua toista, vierasta aikuista äitipuoleksi.

No niin minuakin! Ja särähtää korvaan kun hän tituleeraa minua tytärpuolekseen... 🤯

ap

Voit puuttua. Sanot suoraan, ettet tykkää nimityksestä. Yleensä tuossa tilanteessa henkilö mieluummin sanoo, että mieheni tytär, jos pitää ulkopuoliselle selittää sukulaissuhteen laatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaisi tuollainen että keski-iässä olevan pitäisi alkaa kutsua toista, vierasta aikuista äitipuoleksi.

No niin minuakin! Ja särähtää korvaan kun hän tituleeraa minua tytärpuolekseen... 🤯

ap

Voit puuttua. Sanot suoraan, ettet tykkää nimityksestä. Yleensä tuossa tilanteessa henkilö mieluummin sanoo, että mieheni tytär, jos pitää ulkopuoliselle selittää sukulaissuhteen laatua.

Tämä ihminen todennäköisesti loukkaantuisi siitä vielä verisemmin kun jo nyt kiukuttelee siitä, etten soittele hänelle aina heti kun hän pyytää. Jos puuttuisin siihen, millä nimityksellä hän minuun viittaa, voin vain kuvitella sitä voivottelun ja itsesäälin määrää... se jatkuisi varmaan vuosia.

Ap

Onko tämä äitipuoleksi haluava itse lapseton (tai muuten ilman läheisiä sukulaisia)?

Samaa mieltä siitä, että korkeintaan pienillä lapsilla, jos heilläkään, voisi olla äiti- tai isäpuoli ja silloinkin vain jos oma vanhempi on kuollut tai kenties täysin hylännyt. Minusta tuollainen puolikas-termi on pikemminkin vähättelevä kuin kunnianimi, itsestäni en antaisi sellaista käyttää.

Jos hän haluaa esittää ulkopuolisille että hän on ollut jo pidempään miehensä kanssa ja "kasvattanut" hänen lapsiaan. Itselleni tulisi mieleen jos nainen puhuu äitipuolestaan, että hän on alkanut pienestä pitäen kasvattanut ja ollut oikea äitipuoli. JOs paljastuisi, että hän on alkanut "äitipuoleksi" 40 vuotiaalle niin miettisin mitä mt-ongelmia hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä äitipuoleksi haluava itse lapseton (tai muuten ilman läheisiä sukulaisia)?

Samaa mieltä siitä, että korkeintaan pienillä lapsilla, jos heilläkään, voisi olla äiti- tai isäpuoli ja silloinkin vain jos oma vanhempi on kuollut tai kenties täysin hylännyt. Minusta tuollainen puolikas-termi on pikemminkin vähättelevä kuin kunnianimi, itsestäni en antaisi sellaista käyttää.

Ei ole - hänellä on iso suku ja monta lasta itselläänkin. Ja nyt hän jotenkin kokee minun olevan osa sitä, mikä on tavallaan sympaattista, mutta samalla äärimmäisen ahdistavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa esittää ulkopuolisille että hän on ollut jo pidempään miehensä kanssa ja "kasvattanut" hänen lapsiaan. Itselleni tulisi mieleen jos nainen puhuu äitipuolestaan, että hän on alkanut pienestä pitäen kasvattanut ja ollut oikea äitipuoli. JOs paljastuisi, että hän on alkanut "äitipuoleksi" 40 vuotiaalle niin miettisin mitä mt-ongelmia hänellä on.

Kiitos kun sanoit tämän ääneen. Minä olen nimittäin pohtinut, onko tämä enää ihan normaalia. Hän jopa allekirjoittaa somessa minulle osoittamansa kommentit ”t. äitipuoli”. Hävettää.

Ap

Hän ei oikein tiedä miten olla tilanteessa, ja ajattelee olla kaiken varalta mieluummin yliystävällinen kuin kylmä? Näkee itsensä lempeänä muumimammana? On kovin ihastunut isääsi ja näkee edessä pitkän yhteisen tulevaisuuden.

Sano suoraan, että sinusta on kiva että hän seurustelee isäsi kanssa, mutta tässä tilanteessa äitipuoleilu tuntuu hassulta.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei oikein tiedä miten olla tilanteessa, ja ajattelee olla kaiken varalta mieluummin yliystävällinen kuin kylmä? Näkee itsensä lempeänä muumimammana? On kovin ihastunut isääsi ja näkee edessä pitkän yhteisen tulevaisuuden.

Sano suoraan, että sinusta on kiva että hän seurustelee isäsi kanssa, mutta tässä tilanteessa äitipuoleilu tuntuu hassulta.

He ovat siis naimisissa. Seurusteluaikana hän pysyi vielä jotenkin aisoissa, mutta avioliiton myötä homma lähti vähän lapasesta. Hän tuntuu kuvittelevan että menemällä naimisiin isäni kanssa hänestä tuli minulle oikeasti kuin äiti. No ei tullut. Olen yrittänyt kohteliaasti pitää etäisyyttä, mutta homma on mennyt siihen, että saan pitkin työpäivää häneltä pyyntöjä soittaa ja kiukuttelua, kun en ehdi soittaa. Vaikka selitän, että olen töissä enkä pysty puhumaan. Hänellä ei jotenkin ole sellaista normaalia pelisilmää/tunneälyä liittyen ihmissuhteisiin vaan hän tunkee iholle höyryjyrän hienotunteisuudella.

Ap

Tämä kuulostaa ihan perinteiseltä av-provolta. 😅