Lue keskustelun säännöt.
Voiko yksityiselämästä uupua vai pitääkö aina johtua työstä?
17.02.2021 |
Itsellä se tilanne että olen ollut stressaantunut useamman vuoden. Paljon vastoinkäymisiä (avioero, lähimmäisen sairastuminen pysyvästi, parisuhteen vaikeutuminen koronan takia, työpaikan vaihto jne) . Nyt olen työssä joka ei ole kovinkaan stressaavaa ja joka on ihan ok.
Eli työ ei ole suurin uuvuttaja elämässäni. Mutta silti koen itseni väsyneeksi, mikään ei enää kiinnosta, en jaksa tehdä mitään jne.
Pitääkö siis työ olla aina se suurin kuormittaja jos kokee että tarvitsisi lepoa?
Kommentit (11)
Kyllä rankka elämäntilanne, esimerkiksi sairaudet ja kuolema perheessä, voi uuvuttaa vaikka ottaisikin vastuun itsestään, pösilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvemmallahan se oikea uupumisen syy on työelämä. Sitä on vain helpompi syyttää kuin omia elämäntapoja, henkisiä ongelmia, omaa elämäntilannetta ja valintoja noin yleensä.
Ainahan se on kivempi syyttää muita kuin ottaa itse vastuuta itsestään.
Sinulla on näyttää olevan mentaalisia ongelmia ja tekstisi näyttää mentaliselta väkivallalta jossa ei näytä olevan rajoja.
Ajattelit varmaan tuonkin lauseen narsistisesti sotaan. Minua uuvuttaa sota.
Totta kai voi, usein kuulee että ihmiset tulevat töihin lepäämään. Vitsikkäästi sanottuna mutta on siinä totuuden siemen.
Kyllä voi. Minäkin olen ihan uupunut.
Korona ja miehen etätyö ja talousvaikeudet yms. Luulin ja toivoin, että vuosi -20 olisi ollut mulle henkilökohtainen lepovuosi kun oli pitkään ollut raskasta mutta ei, tulikin löylyä lisää!
Olen nyt ihan hajoamispisteessä jo. En jaksa enää yhtään mitään. Kaikki ilo ja innostuneisuus on kadonnut.
Kyllä voi, jos tulee paljon vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisään. Harmi kyllä tällaisissa tilanteissa ei ole niin helppoa ja selkeää hakeutua hoitoon, voi tulla köydenvetoa työterveyshuollon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi uupua. Löheisten sairaudet ovat tyypillisimpiä uupumisen syitä.
Avioero voi uuvuttaa myös, mutta se on sillain helpompi, että senhän pitäisi aikanaan parantaa tilannetta entiseen nähden. Siis siihen huonoon suhteeseen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Minäkin olen ihan uupunut.
Korona ja miehen etätyö ja talousvaikeudet yms. Luulin ja toivoin, että vuosi -20 olisi ollut mulle henkilökohtainen lepovuosi kun oli pitkään ollut raskasta mutta ei, tulikin löylyä lisää!
Olen nyt ihan hajoamispisteessä jo. En jaksa enää yhtään mitään. Kaikki ilo ja innostuneisuus on kadonnut.
Ymmärrän sinua niin hyvin! Olen ollut aina innostuva ihminen ja olen nauttinut pienistä asioista ja hetkistä. Mutta nyt sitä iloa ei enää löydy. Olen yrittänyt ja yrittänyt innostua vanhoista jutuista mutta ei.
Se on kamala tunne kun mikään ei enää tunnu miltään :(
Ap
Ei tarvitse.
Ja usein uupumus johtuu monesta eri osa-alueesta elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Minäkin olen ihan uupunut.
Korona ja miehen etätyö ja talousvaikeudet yms. Luulin ja toivoin, että vuosi -20 olisi ollut mulle henkilökohtainen lepovuosi kun oli pitkään ollut raskasta mutta ei, tulikin löylyä lisää!
Olen nyt ihan hajoamispisteessä jo. En jaksa enää yhtään mitään. Kaikki ilo ja innostuneisuus on kadonnut.
Ymmärrän sinua niin hyvin! Olen ollut aina innostuva ihminen ja olen nauttinut pienistä asioista ja hetkistä. Mutta nyt sitä iloa ei enää löydy. Olen yrittänyt ja yrittänyt innostua vanhoista jutuista mutta ei.
Se on kamala tunne kun mikään ei enää tunnu miltään :(
Ap
Minulla oli tuo sama, ja minulla todettiin vaikea masennus. Olin 1,5 kk sairauslomalla ja sain lääkityksen, ja nyt ihmettelen, miksi viivyttelin avun hakemisessa. On ihanaa olla edes hetkittäin onnellinen taas.
Harvemmallahan se oikea uupumisen syy on työelämä. Sitä on vain helpompi syyttää kuin omia elämäntapoja, henkisiä ongelmia, omaa elämäntilannetta ja valintoja noin yleensä.
Ainahan se on kivempi syyttää muita kuin ottaa itse vastuuta itsestään.