Miten saan vauhtia patalaiskaan, saamattomaan mieheen?

Olemme jo toistakymmentä vuotta olleet naimisissa, ei lapsia. Vuosien myötä miehen osallistuminen arjen askareisiin on muuttunut olemattomaksi ja tämä on erityisesti korostunut korona-aikana, kun olemme molemmat kotona. Mies on minua nuorempi ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Minulla on häntä hieman vaativampi työ, joten mistään hänen sairaudesta tai uupumisesta ei ole kyse.

Olin vuoden vaihteen jälkeen tarkkaillut hänen osallistumista arkeen kun tuntui siltä, että kannan kaiken vastuun. Mitään ei tehnyt oma-aloitteisesti, ja ne asiat, jotka pyysin hoitamaan, teki vain puolitiehen (esim. pyysin ripustamaan pyykit - hän avasi pesukoneen luukun, pyysin viemään roskat - hän solmi pussien kahvat).

Annoin testiksi muutaman perinteisesti miehekkään tehtävän hänelle, jonka hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tavalla: 1) auton katsastus, 2) painavan joulukuusen jalan siirtäminen pois olohuoneesta, 3) eräiden akkujen huolto, joka on hoidettava kuukausittain.

No, tuli se päivä jolloin auton katsastus olisi pitänyt viimeistään suorittaa. Vaan mitään ei tapahtunut. Kysyin sitten mieheltä, että kuinka oli ajatellut hoitaa asian, nyt kun auto on sitten käyttökiellossa. Vastaus oli, että hän ajatteli, että minä sen hoidan, koska jos hän odottaa tarpeeksi kauan, niin ”joku muu” meidän kahden hengen taloudessa hoitaa ongelman. Sama asia joulukuusen jalan ja akkujen kanssa. Hän jopa ehdotti, että voisin vierittää jalkaa varastoon ja jatkaa akkujen huoltamista, koska olen sen tähänkin asti hoitanut.

Pahinta tässä on, ettei hän näe toiminnassaan tai vastauksissaan mitään outoa. Miten herätän hänet siis huomaamaan nämä asiat? Kävi mielessä, että lopetan hänen vaatteiden pesemisen, viemättömät roskapussit asetan hänen tyynylle, kuten myös kaikki tavaransa, joita ei suostu siivoamaan.

Muita ideoita? Ero?