"Miksi vaikutat niin surulliselta?"

Luin joltain foorumilta jutun, jonka kirjoittaja harmitteli, etteivät muut aina näe hänen hymyään. Häneltä on monta kertaa kysytty, miksi hän ei hymyile, sanottu rohkaisevasti ettei elämä ole niin vakavaa ja on kysytty onko hän masentunut jne. Hän kertoo olleensa ihmeissään, koska hän itse koki hymyilevänsä leveästi kyseisissä tilanteissa. Jostain syystä muut eivät "nähneet" sitä.

Muistin että minulle itselleni kerran nuorena sanottiin sukujuhlissa, että vaikutan surulliselta tai myrtsiltä vaikka en ollut ja koin hymyileväni todella paljon.

Oletteko kokeneet vastaavaa, hymyn tai muun tunneilmaisun kohdalla? Kummasta mahtaa olla kyse, siitä että kokee sisäisesti hymyilevänsä muttei oikeasti hymyile, vai siitä että katsoja eli se toinen on itse surullinen ja peilaa sen toisen kasvoille eikä sen takia "näe" hymyä?