Lapsi tuli kaapista

Jos koittaisi kohdata ihmiset yksilöinä ja seurailee kuka itseä viehettää?

Nykyään on vallalla käsitys, jonka mukaan ihmisen koko identiteetti ja olemus pitää olla tiivistettävissä muutamaan tarkoin valittuun sanaan ja että ihmisen tulee löytää oma(t) karsinansa. Sellainen on mielestäni hyvin vahingollista ajattelua. Elämä ei oikeasti ole niin mustavalkoista ja ryhmien sisältä löytyy aina enemmän hajontaa kuin ryhmien väliltä.

Paras tapa tukea lastasi olisi mielestäni opettaa hänelle epävarmuuden sietokykyä ja vapautta ahtaista määrittelyistä. Jos hän uskoo niihin, niin hänellä tulee aina olemaan riittämättömyyden tunnetta ja epäilyä siitä kelpaako hän omana itsenään.

Vanhempana sinä voit tukea lastasi myös rakastamalla ja hyväksymällä hänet. Sekä pelkästään kuuntelemalla, aina ei tarvitse olla valmiita vastauksia, vaan voitte yhdessä ihmetellä asioita

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaapinovissa lukot niin että lapsi ei pääse kaapille ja menemään sisään. Avaimet kaappeihin on vain minulla ja miehellä ja jos lapsi tarvitsee jotain kaapista niin siitä on ensin tultava sanomaansa meille sillä mitään ei saa mennä ominpäin ottamaan.

Että mua riepoo tällaiset mukahauskat kommentoijat. 

Te höpötätte noista asioista liikaa, tai media sitä tekee. Nuoret haluaa olla muodissa ja siksi pohtivat noita. Yleensä oikeasti seksuaalisesti vähemmistöön kuuluvat eivät taida huudella asioista ihan niin paljon kuin kuvitellaan, ja varsinkin vanhempien kanssa nyt harva heterokaan haluaa omista kiinnostuksenkohteistaan jutella.

Onhan nykyisin kaikenlaisia keskustelumahdollisuuksia ja auttavia puhelimia ym joita voi hyödyntää. Ei kaikkeen välttämättä osaa itse vastata hyvin eikä tarvitsekaan. Kunhan on valmis keskustelemaan ja kuuntelemaan niin sekin auttaa paljon. Tärkeintä lienee että hyväksytään ja ymmärretään.

ompa ikävä kuulla

Tilanteissa, joissa seksuaalinen suuntautuminen on tullut puheeksi, kerron ainoastaan etten ole täysin hetero. Sen tarkemmin en halua, enkä koe tarvetta itseäni määritellä. Inhoan niitä lokeroja. Kun kerran itsensä sellaiseen määrittelee, niin tuntuu, että on sitten vastaus lukittu eikä mieltään voi vaihtaa. Haluan olla vapaa niistä kahleista ja tykätä kenestä kulloinkin tykkään ja kiihottua mistä milloinkin :)

Tue siis lastasi kertomalla, ettei se suuntautumisen tarkka määrittely ole tärkeää, vaan tärkeintä on olla rehellinen itselle ja nauttia ihastumisen ja rakastumisen tunteista, oli se kohde sitten mitä sukupuolta vaan :)

ehkä se tarkempi suuntautuminen selkiää myöhemmin, ehkä ei, mutta se ei musta ole niin olennaista mitä annetaan ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaapinovissa lukot niin että lapsi ei pääse kaapille ja menemään sisään. Avaimet kaappeihin on vain minulla ja miehellä ja jos lapsi tarvitsee jotain kaapista niin siitä on ensin tultava sanomaansa meille sillä mitään ei saa mennä ominpäin ottamaan.

Näppärää, kun kotona asuu esim 19v teini, joka omilla palkkarahoillaan on saattanut ostaa itselleen jotain sinne kaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vallalla käsitys, jonka mukaan ihmisen koko identiteetti ja olemus pitää olla tiivistettävissä muutamaan tarkoin valittuun sanaan ja että ihmisen tulee löytää oma(t) karsinansa. Sellainen on mielestäni hyvin vahingollista ajattelua. Elämä ei oikeasti ole niin mustavalkoista ja ryhmien sisältä löytyy aina enemmän hajontaa kuin ryhmien väliltä.

Paras tapa tukea lastasi olisi mielestäni opettaa hänelle epävarmuuden sietokykyä ja vapautta ahtaista määrittelyistä. Jos hän uskoo niihin, niin hänellä tulee aina olemaan riittämättömyyden tunnetta ja epäilyä siitä kelpaako hän omana itsenään.

Tosi hyvä kommentti, varsinkin viimeinen lause, ihmetelkää yhdessä. 

Jotkut asiat kun on semmoisia, että niihin ei löydy vastausta-

Vanhempana sinä voit tukea lastasi myös rakastamalla ja hyväksymällä hänet. Sekä pelkästään kuuntelemalla, aina ei tarvitse olla valmiita vastauksia, vaan voitte yhdessä ihmetellä asioita

Hyvä kommentti, ihmetelkää yhdessä, rakasta ja kuunntele ja ole läsnä.

Sanoisin, etta ei tarvitse tietaa suuntautumistaan vaan aika nayttaa, minkalaisiin ihmisiin ihastuu ja tuntee vetoa. Moni julkimokin on tullut "kaapista" ja sanonut, etta ei ihastu sukupuoleen vaan ihmiseen sen takana.

Lapset katselevat liikaa jonkun Tuuren homostelua netissä.

onko pojalla mt-ongelmia? Yleensä ovat syynä tollaseen ajatteluun