Miksi vammaisen sikiön (joka kuolisi pian) ei voisi
antaa olla kohdussa syntymään asti? Lapsi saisi sitten hautajaiset ja muistelupaikan hautausmaalle eikä joudu abortoituna sairaalan jätteisiin.
Kommentit (20)
Kuinka niin? Enhän minä nytkään ole kommentoinut asiaa mitenkään.
tai vammaisena oleminen ole ehkä kohdussakaan täysin kivutonta sitten kun hermosto on jo pitkälle kehittynyt? Ei sinne anneta kipulääkitystäkään.
t. yksi joka toivoi että olisi tiennyt aikaisemmiin lapsensa tappavasta vammaisuudesta
Kuinka niin? Enhän minä nytkään ole kommentoinut asiaa mitenkään.
että haluaa aiheuttaa lapselleen mahdollisimman vähän kärsimystä? Täysaikaisen sikiön aivot ovat sen verran kehittyneet että se tuntee jo kipua (ainakin nykytiedon mukaan). Itse ainakin haluaisin lapsiparan sellaiselta säästää.
jonkinlaiseksi syntipukiksi asiaan, jossa ei edes sellaisia etsitä eikä varsinkaan minun toimestani.
jonkinlaiseksi syntipukiksi asiaan, jossa ei edes sellaisia etsitä eikä varsinkaan minun toimestani.
Kuinka niin? Enhän minä nytkään ole kommentoinut asiaa mitenkään.
Sinäsinäsinäsinäsinäsinäsinäsinä ja sinun ainoat oikeat mielipiteet sinun moraalinen ylemmyys lässyti lässyti lässyti
On olemassa vammoja, jolloin jostain vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä, synnytys ei käynnisty normaalisti. Fyysisesti ehkä pienikokoisemman sikiön synnytys on helpompaa kuin täysiaikaisen.
jos olisin tiennyt näin käyvän, olisin ehdottomasti abortoinut sen. Aivan ehdottomasti. Uskon suuresti, että sylini oli tyhjempi kuolleen lapsen synnyttämisestä kuin mitä abortista olisi ollut.
jos olisin tiennyt näin käyvän, olisin ehdottomasti abortoinut sen. Aivan ehdottomasti. Uskon suuresti, että sylini oli tyhjempi kuolleen lapsen synnyttämisestä kuin mitä abortista olisi ollut.
Riippuu siitä abortoitko omasta tahdostasi elinkelpoisen vai elinkelvottoman yksilön.
Emme jatkaneet sikiöseulonnoissa, vaikka riski 13 tai 18 kromosomin trisomiaan ja sitä kautta lapsen menettämiseen kohtuun tai ensimmäisen elinvuoden aikana oli noussut. Ratkaisu oli sikäli helppo, että tila olisi johtanut kuolemaan siis hyvin nuorena. Jos vamma olisi ollut vakava, mutta kuitenkin olisi ollut mahdollista lapselle elää kauemmin, olisin miettinyt tarkemmin mm jaksamistani ja sitäkautta sikiöseulontojen jatkamista.
Riippuu siitä abortoitko omasta tahdostasi elinkelpoisen vai elinkelvottoman yksilön.
kyse on ainoastaan siitä, abortoinko omasta tahdostani
varmuudella heti syntymän jälkeen kuolevaa lasta. Tällainenhan on esimerkiksi aivojen puuttuminen kokonaan.
kuin esim eläminen sen tietoisuuden kanssa, että abortoimani kehitysvammainen olisi saattanut olla lievä.
Mielestäni kohdunsisäinen eutanasia oli armollisin vaihtoehto lapselle. Hän sai nukahtaa äidin syliin, eli nukkua pois ainoassa tuntemassaan ympäristössä.
Lapsen elintoiminnot alkoivat hiipua raskauden viimeisinä viikkoina, ja diagnoosi oli jo tiedossa, sillä graavin kasvunhidastuman takia oli tehty lapsivesipunktio.
Lapsellamme on hautapaikka ja nimi, mutta väestörekisteriin häntä ei ole merkitty.
Jos olisimme saaneet ko. diagnoosin esim. niskapoimu-ultran jälkeen tai yleensäkin alle rv. 15, olisimme todennäköisesti keskeyttäneet raskauden säästääksemme sikiön kärsimyksiä. Itsellekin raskauden jatkaminen tuollaisen tiedon saatuaan olisi ollu varmaankin ylivoimaisen raskasta.
Mulle olisi kuolleen lapsen synnyttäminen helpompaa
se, että mitä pitempään vauva on mahassa, sitä enemmän siihen kiintyy. Ja sitä vaikeampi pala se kuolema sitten on.