Keksityt jutut tällä palstalla
Pari kuukautta sitten minulle selvisi vahingossa, että vaimoni kirjoittelee tälle palstalle keksittyjä juttuja kuvitteellisesta, vastenmielisestä miehestään, joka tekee milloin mitäkin häijyä. Ikävä kyllä, hän on lainannut tarinoidensa hahmoiksi oikean perheemme pienin muutoksin.
Alkuun vaimoni väitti silmääkään räpäyttämättä, että kuvittelen koko jutun ja ettei hän ole kirjoittanut tänne mitään. Myöhemmin hän taas selitti, että nauttii siitä, kun saa täältä sympatiaa keksimilleen jutuille ja oli vihainen, kun en yritä unohtaa asiaa.
Nyt oikeastaan kiinnostaisi, että onko tällainen kuvitteellisten tarinoiden sepittely tänne palstalle yleisempikin harrastus? Onko täällä muita, jotka ovat kirjoitelleet keksittyjä juttuja sympatiaa tai huomiota saadakseen?
En tiedä miksi vaimoni tekee tuollaista. Olen yrittänyt tarjota hänelle kaiken, mitä voisin kuvitella hänen tarvitsevan. Nyt hän tosin haluaisi lähteä matkustelemaan yksinään. Se on kuitenkin hieman hankalaa, kun itse olen töissä ja nuorimmainen vielä kotona vaimon kanssa.
Kommentit (18)
tai sitten olen niin naiivi, etten ole tajunnut, että jotkut ovat huvikseen (?) täällä liikkeellä. Minä olen esittänyt kysymyksiä, saanut vastauksia - jotka eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia, mutta tavallaan nekin ovat antaneet uusia ajatuksia ongelmaani/ongelmiini ja joskus olen huomannut, että jotkut ihan huvikseen hyökkäävät ihan kenen tahansa kimppuun sanan voimin.
Se, että vastaa yhteen kysymykseen näin ja toisen kerran toisella tavalla, on mielestäni jopa ymmärrettävää - suhtaudummehan me kukin elämässämme ongelmiin ja ratkaisuun juuri senhetkisen elämäntilanteemme mukaan, joka siis saattaa olla erilainen eri vuosina.
Mutta että joku ihan omasta päästään keksisi ongelmia, joita täällä pyytäisi ratkaisemaan? Huh. Tuntuu todella kummalliselta.
sekä omaksi että muiden huviksi. Jotkut tosin ovat sitten ihan tosissaankin, ja saahan täältä käytännön ongelmiin ihan näppäriä vastauksia. Mutta useimmiten kyllä en luottaisi näihin av-palstan ihmissuhdekiemurakuvauksiin... En täällä enkä missään muuallakaan netissä. Taitaa ap:kin olla samalla asialla.
Monet yrittävät keksimällä keksiä aiheita, jotka saisivat mahdollisimman paljon vastauksia, jotka jäisivät elämään, jotka pääsisivät myöhemmin "kaikkien aikojen parhaat av:lla" -ketjuun.
Hänen ongelmansa ovat kuitenkin hyvin todellisia. Tärkeintä on keskustelun herättäminen, ei tarinan täydellinen totuudenmukaisuus.
Kuulostaa oudolta toi ap:n kertoma.
joilla saisi mahdollisimman hyvin porukan provosoitumaan ja sit kirjoitan sen tänne
joilla saisi mahdollisimman hyvin porukan provosoitumaan ja sit kirjoitan sen tänne
Tai sitten "ulkoistan" oman elämäni pohdinnat tai kipukohdat hahmoon, jonka kautta tuon ne täällä karrikoidusti esiin.
on täällä tosissaan ja kirjoittavat tosiasioita ja vastailevat vakavissaan.
Puolet on täällä kieli poskella ja keksivät asioita omasta päästään ja sekoittavat soppaa aina kun voivat.
Näiden kahden leirin välillä on pysyvä "sotatila".
Ymmärrän vaimoasi, jos on vielä kotona lapsen kanssa päivät pitkät. Mikäs sen mukavampaa kuin saada ihan tuntemattomiltakin sympatiaa.
Mainittakoon että itse kuulun tuohon ensinmainittuun "tosikko"-ryhmään enkä todellakaan tajua epäillä kaikkea kirjoitettua täällä provoiluksi tai puolitotuuksiksi. On oma elämä opettanut että totuus on joskus yhtä hurjaa mitä joku villeimmissä mietteissään saa keksittyä, siksi uskon muidenkin juttujen olevan tosia.
Mitäpä sinä tuolle voit, ei aikuisen tekoja voi kontrolloida ihan mielinmäärin. Voit vain päättää miten vaimon temppuun suhtaudut:huumorilla tai tiukkapipona. Mitä kummastakaan vaihtoehdosta seuraa teidän perheelle ja kumpaa niistä perheellesi toivot.
mutta varsinaisesti en valehtele, eli en kerro tarinoita jotka eivät ole totta. Ja jos jotain kysyn, niin silloin tietysti tarkoitan mitä sanon. Ja jos puran joitan tosielämän turhautumia, yritän kyllä kirjoittaa niin, ettei sitä tunnistettaisi.
on täällä tosissaan ja kirjoittavat tosiasioita ja vastailevat vakavissaan.
Puolet on täällä kieli poskella ja keksivät asioita omasta päästään ja sekoittavat soppaa aina kun voivat.
Provoilu ei välttämättä ole samaa kuin kieli poskella kirjoittelu. Joskus keksityt tarinat voivat olla hyvinkin vakavia ja niiden tarkoitus on herättää keskustelua, ei naureskella kenellekään.
Erikseen ovat sitten ilkeilymielessä kirjoitetut viestit, joita minäkään en katso hyvällä.
Ei kai se ketään sinänsä vahingoita, jos joku saa myötätuntoa, vaikka elämä ei niin kamalaa olisikaan? Ja muut miehet ovat tyytyväisiä, kun vaimot ajattelevat, että onneksi heidän kotonaan ei sentään ole noin kamalaa :)
Yleensäkin epäilen aina kirjoitusten totuudenmukaisuutta ja jos kirjoittaja on mies. En yksinkertaisesti usko, että kukaan mies OIKEASTI istuisi aamupäivällä av-lla...:-)
Tietenkin tänne voi eksyä välillä joitain pedofiilejä, mutta ei mitään normaaleja miehiä...
Yleensäkin epäilen aina kirjoitusten totuudenmukaisuutta ja jos kirjoittaja on mies. En yksinkertaisesti usko, että kukaan mies OIKEASTI istuisi aamupäivällä av-lla...:-)
Tietenkin tänne voi eksyä välillä joitain pedofiilejä, mutta ei mitään normaaleja miehiä...
kun kysyn tai pohdin juttua, jota en edes nimettömänä kehtaa laittaa oikeilla tiedoillani.
Mutta ei ne "keksityt jutut" niin vakavia oli, lisään tai vähennän lasten määrää taikeksin jonkin tapahtuman omasta päästä, mutta itse asia on kuitenkin tapahtunut jossain toisessa tilanteessa jne.
saa enemmän oikeita vastauksia oikeilta ihmisiltä. Niissä kun kirjoitellaan nimimerkillä.
Oliskos sun vaimolla liian paljon aikaa ja liian vähän mielekästä tekemistä. Tai sitten vakava huomion- ja sympatian vajaus.
Joskus ihmiset keksii tänne juttuja vain testatakseen reaktioita, huvikseen, mutta sun vaimolla ei ilmeisesti ollut kyse tästä.
tai sitten olen niin naiivi, etten ole tajunnut, että jotkut ovat huvikseen (?) täällä liikkeellä. Minä olen esittänyt kysymyksiä, saanut vastauksia - jotka eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia, mutta tavallaan nekin ovat antaneet uusia ajatuksia ongelmaani/ongelmiini ja joskus olen huomannut, että jotkut ihan huvikseen hyökkäävät ihan kenen tahansa kimppuun sanan voimin.
Se, että vastaa yhteen kysymykseen näin ja toisen kerran toisella tavalla, on mielestäni jopa ymmärrettävää - suhtaudummehan me kukin elämässämme ongelmiin ja ratkaisuun juuri senhetkisen elämäntilanteemme mukaan, joka siis saattaa olla erilainen eri vuosina.
Mutta että joku ihan omasta päästään keksisi ongelmia, joita täällä pyytäisi ratkaisemaan? Huh. Tuntuu todella kummalliselta.