Lue keskustelun säännöt.
Mua ahdistaa mistä siihen saa apua
10.02.2021 |
Kaikki vanhat asiat painaa mieltä ja nyt ku oon alkanu enemmän käymää ulkona ni kaikki paikat tuo ikäviä muistoja ja sekös inhottaa.
Mulle tulee helposti kireät välit äidin kanssa ja usein oon itekseni itkeny sitä. Tuntuu vaan ku olisin kauhee pettymys omalle perheelle koska en halua olla sosiaalinen.
En useinkaan mene sukulaisten juhliin ku musta tuntuu et oon se musta lammas jota kaikki vieroksuu ja karttaa. Tää vaa tulee siitä ku on kiusattu ja jätetty ulkopuolelle kaveripiireistä. En oo sinut niin sanotusti mun menneiden asioiden kans.
Useammin on nyt viimeaikoina tullu semmosia poissaolo kohtauksia tuntuu ku olis jossain kauempana enkä minä. Pitäs varmaan mennä terapeutille puhumaa mut oon niin herkkä ja tuskin saisin puhuttua mitään. Viimeks ku kävin terapeutilla hän kysy millon mulle on joku soittanu tai laittanu viestiä, sanoin 3viikkoa sitten. Keksin aina että kyl mul on kavereita mut ne on toisessa kaupungissa, todellisuudessa mulla ei ole yhtään kaveria. Tämmönen ajattelu tähä iltaan.
Kommentit (7)
Suomessa? Alkosta. Muualta et apua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoinen hengittäminen auttaa akuuttiin ahdistukseen.
Sinun ei tarvitse olla sosiaalinen, juhliin ei ole pakko osallistua. Mulla on myös ujo ja arka lapsi, hän ei todellakaan ole pettymys, vaan ainutlaatuinen ihminen, jonka luonteenpiirteet ovat juuri niitä mitkä tekevät hänestä sellaisen kuin hän on. En ikinä haluaisi että hän kokisi itsensä huonoksi luonteensa vuoksi. Sosiaalisia taitoja voi opetella, mutta kukaan ei voi muuttua täysin.
Tämä lapsi on hyvin hiljainen, joten hoidan vielä monia tilanteita hänen puolestaan, mä uskon että kasvaessaan hän uskaltaa vaikka maksaa ostoksensa kaupan kassalla. Pienetkin muutokset ovat isoja, joillekin ihmisille asiat ovat luonnostaan helpompia kuin toisille.
Entä jos hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Ei tarvitse mennä äitisi muotin mukaan ja ei sitä voikaan väkisin yhtäkkiä ihmisiin tutustua. Se tulee luonnostaan jossain. Älä miellytä perhettä tai yritä miellyttää, eikö oma hyvinvointisi ole tärkein. Eivät kaikki mene sukujuhliin, jos ei sovi sinne sekaan tai on liikaa välimatkaa. Luultavasti tulee uusia tuttuja vielä, vaikka aiempi kaveripiiri jäi, mullekin käy näitä tilanteita. Entä kriisipuhelimeen soitto jos siellä vastaa joku OK ihminen tai kriisikeskus, niissä voi nimettömänä jutella. Mitä jos menet kivalle lenkkipolulle kävelylle joskus ja jätät ikävät paikat vähemmälle, jos ne saavat ikävän olotilan. Tai huomioi vähemmän niitä. Jos äitisi käyttäytyy huonosti, ehkä löydät muualta muita asioita ja kivan ihmisen.
Hei ap,
Apua saa esim. soittamalla terveyskeskukseen.
Moni on samassa tilanteessa kanssasi, vertaistukea ja muuta tukea löytyy esim nuortennetistä, netarista ja mielenterveys ry:n sivuilta.
Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Hiljaisena tai puheliaana, yksinäisenä tai kaverin kanssa, sosiaalisena tai epäsosiaalisena. Kuulostaa kliseeltä, mutta totta! Kun tämän oivaltaa, elämä helpottaa. Puhun omasta kokemuksesta.
Kaikkea mahdollista hyvää sinulle, ajattelen sinua lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Näen paljon sulle mahdollisuuksia parempaan oloon.
Ensinnäkin, osaat kertoa sun tunteista tosi ymmärrettävästi, niin sulle on mahdollista puhua, tulla ymmärretyksi ja kuunnelluksi- ehkä ekaa kertaa pitkään aikaan. Eli saat apua, ja pääset yhdessä kulkemaan sinun elämän polkuja nyt niitä eri valossa katsellen, toisen ihmisen kanssa.
Sellaista on terapia, ja muutakin.Terapeutista voi tulla lämmin henkilö, tärkeä tietylle ajalle, mutta josta haluatkin erota, kun se hetki on sille hyvä. Eli älä pelkää riippuvaisuutta. Kyllä suosittelen luottamaan. Terveydenhoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus; ja voit ihan turvassa varmasti kertoa ajatuksistasi siellä:)
Mindfulness harjoituksia esim. Mielenterveystalo.fi on sellaisia. Niiden tekeminen voi rauhoittaa paljon ja kehittää omia tunne- ja läsnäolon taitoja.
Kävelyt luonnossa, piipahda jossakin metsäkaistaleella pari kertaa viikossa ja ole vain. Mieli ' täyttyy' kummasti, malta ja kuuntele, katsele metsää. N. 20 min jo rauhoittaa.
Liikkuminen, kotiaerobicit yms. Tsekkaa netistä hauskimmat videot ja laita musiikki soimaan! Liikkuminen saa elämisen tunteen pysymään.
Ehkä kiusaaminen ja muut elämässä ulkopuolelle jäämisen kokemukset ovat sellaisia, että ikäänkuin varoo tuntemasta mitään. Kaikki tunteet ovat ok. Ne kannattaa hyväksyä, ja opetella nimeämään tunteita.Ymmärtämään myös, mikä tunne mistäkin tulee. Omaa tilannetajua voi kehittää myös, mitä ite kokee ja missä toiset menevät. Sillä tavalla voi valita enemmän oman asemansa tilanteissa, ei jää uhriksi. Voi valita reaktionsa itse.
Joskus epätodellisuuden kokemusten taustalla on myös trauma. Sen esilletulo voi aiheuttaa pelkoa; ehkä ei ole valmis sitä kohtaamaan vielä.
Kuulostat ihmiseltä:) Inhimilliseltä tyypiltä; joka tuntee, kokee, toivoo, kärsii ja etsii apua jo tilanteeseensa. Hyvä, että kirjoitit.
Terveysasemilla on ps. sairaanhoitaja, jolta voi saada n. 10 aikaa. Se ei maksa mitään, tietääkseni. Perheasiainkeskuksesta voit saada apua myös ilmaiseksi, jos perheasia mietityttää. Tunnen myötätuntoa sua kohtaan.
Sitten, voit ihan rauhassa lähteä minusta keskittymään sen oman polun etsimiseen, omien auttajien kanssa. Perheessäsikin kaikilla on omat tarinansa. He eivät ehkä ole kartalla siitä, missä kuljet nyt, mutta tärkeää on sulle löytää sun oman elämän luo.
Lämmintä ja hyvää iltaa!
Kyllä se ammattiapu olis tohon paras ratkaisu. Toivottavasti löydät terapeutin, johon uskallat luottaa.