Irtisanoutuisinko vakipaikasta määräaikaisen vuoksi?

Lähtisin. Jos vain työsi hoidat hyvin, hoitajana tuskin tulet jäämään ilman töitä. Monet pidemmät sijaisuudet ja vakipaikat aukeavat juuri lyhyiden sijaisuuksien tai keikkatöiden kautta.

Oletko julkisella töissä? Saisitko vakipaikastasi virkavapaata? Jos et, mieti millaiset työllistymismahdollisuudet paikkakunnallasi (jos olet sitoutunut tiettyyn asuinpaikkaan) on, jos työ ei jatku 2 kk:n jälkeen. Millainen on taloudellinen tilanteesi? Oletko yksineläjä, onko sinulla velkaa? Puntaroi noita, ja jos ei tunnu kovin mahdottomalta niin ehkä kannattaa ottaa riski.

No eikö sen määräajan jälkeen ala juoksemaan kassasta raha, eli talous ainakin kunnossa? Voisi luulla että tuo selitys kuulostaisi hyvältä seuraavalle työnantajalle eli ainakin mahdollistat itse sen etenemisen. Jos sen jälkeen tyssää niin aina pääsee peruskauran ääreen takaisin?

Voihan sitä keskustella työnantajansa kanssa virkavapaasta. Ainakin meillä (sosiaali- ja terveyspiiri) siihen suhtaudutaan ihan myönteisesti. Vaikka esim. lähtisi muuhun vakituiseen työhön, meillä voi pyytää alkuun virkavapaata siksi ajaksi kun on koeaika uudesssa työssä. Ts. saa palata jos ei onnistukaan.

Oon mä kunta-alallakin aikoinaan saanut 11 kk virkavapaan kun siirryin organisaation sisällä tekemään sijaisuutta toiseen paikkaan.

Kyllä hoitajana uskaltaa heittäytyä. Hoitoalalla kokemus on kuitenkin kaiken alku ja juuri, joten jos saat kaksikin kuukautta kokemusta tosi hyvästä paikasta, avaa se varmasti uusia ovia. Hoitoalalla ei kuitenkaan tarvi pelätä työttömäksi joutumista, vaikkei juuri tuosta kyseisestä määräaikaisuudesta vakipaikkaa saiskaan.

En Ilman virkavapaata noin lyhyen ajan takia. 

Itse hoitajana uskaltaisin tällä hetkellä ottaa tuollaisen riskin jos haluja työpaikan vaihtoo olisi. Todennäköistä olisi että parin kuukauden kuluttua pääsin jopa takaisin omaan työhön. Luultavasti työnantajan kannattaisi jopa myöntää palkatonta vapaata pariksi kuukaudeksi.

Mä sain töistä 5kk virkavapaan/palkattoman ajanjakson, jolloin tein sijaisuuden toiseen paikkaan. Määräaikaisuuden loputtua kyseinen paikka aukesi julkiseen hakuun vakipaikkana ja sain sen. Mutta koko ajan takataskussa oli myös vanha vakipaikka, joten tilanne oli tosi ihanteellinen.

Kun katsoo esim. kuntarekryn vakituisia sairaanhoitajien työpaikkoja en sanoisi että niitä on harvoin.

En ole hoitoalalla, mutta mietin samaa. Olen ajatellut, että noin vuoden määräaikainen työ voisi olla ok, mutta pariksi kuukaudeksi en lähde.

Jos vaihdat kokonaan työnantajaa, etkö saa myös tulevat lomat rahana? Ne jos pistää jemmaan, niin niilläkin elelee jo hetken, jos käy niin että muutaman viikon joutuisikin työttömänä olemaan. En tiedä oletko lähihoitaja vai sairaanhoitaja vai mikä. Ainakin lähihoitajille kotihoidossa on meidän aluella keskisuuressa kaupungissa niin kova pula ja kysyntä, että ilmoittamalla vaan nimensä, saa suunnilleen töitä. Yksittäisiä sijaisuuspäiviäkin esimerkiksi juuri kuntarekryssä on niin valtavasti, että siellä keikkailemalla jo maksaa vuokran ja ostelee makaronia.

Riippuu paljon siitä, millainen olet luonteeltasi. Lähinnä siis miten hyvin kestät stressiä ja epävarmuutta. Oma kokemukseni hoitoalalla on se, että lähes aina lyhyetkin sijaisuudet jatkuvat. Aina joku jää saikulle, eläkkeelle tai äitiyslomalle. Tiedän myös useita, ketkä tahtovat nimenomaan vain sijaisuuksia. Ei tule niin paljoa velvoitteita ja extra hommaa, palkka on kuitenkin sama. Anna mennä vaan! Jäät muuten voivottelemaan miksi et tarttunut tilaisuuteen ja huomaat, että olet tekemässä peruskauraa vakipaikalla eläkeikään saakka.

Kuvitellaanpa tilanne, että tähän samaiseen työpaikkaan, johon olet nyt hakenut, aukeaa 3 kuukauden kuluttua vakituinen työpaikka hakuun. Onko sinulla paremmat mahdollisuudet päästä vakituiseksi, jos olet jo saanut naamasi tutuksi ja kokemusta on 2 kuukautta alla, vai olet vähän aiemmin kieltäytynyt määräaikaisuudesta ja olet työskennellyt nuo kuukaudet nykyisessä peruskaura työssäsi? Hoitoala on yksi niistä harvoista aloista, jossa uskaltaa heittäytyä ja pankkikaan ei suuremmin välitä lainoja sumpliessa, onko vakituinen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

No eikö sen määräajan jälkeen ala juoksemaan kassasta raha, eli talous ainakin kunnossa? Voisi luulla että tuo selitys kuulostaisi hyvältä seuraavalle työnantajalle eli ainakin mahdollistat itse sen etenemisen. Jos sen jälkeen tyssää niin aina pääsee peruskauran ääreen takaisin?

Jos itse irtisanoutuu vakituisesta työstä, seuraa te-palveluiden antama karenssi 3 kk, joka pikkasen haittaa tuota kassan rahan juoksemista. Karenssin aikana saa tehdä työtä eli jos pian löytää uuden työpaikan, vaikka tylsänkin, irtisanoutumisen tuomasta karenssista ei koidu haittaa.

Aika olematon riski jäädä hoitoalalla työttömäksi määräaikaisuuden jälkeen. Tosin duuni voi olla mitä vaan,mutta hoitoala on laaja, ja tehtäviä pilvin pimein. Itse lähtisin hetkeksi muualle, mielenkiintoiseen uuteen tehtävään. Yrittäisin saada työlomaa tms. määräaikaisuuden ajaksi, mutta pitäisin mielen avoinna seuraaville mahdollisuuksille. Etenkin, jos työvuosia on reilusti edessä, jaksamisen kannalta tekee hyvää pyristellä irti puuduttavista kuvioista. Mielummin itsensä haastamista ja raikkaita tuulia, kuin tympääntyminen ja tyytymättömyys.

Nykytyöelämä on lähes millä tahansa alalla sellainen, että palkankorotuksen saa vain vaihtamalla työpaikkaa. Olen itse insinööri ja meidän alalla jos aikoo menestyä, kannattaa hommia vaihtaa parin vuoden välein. Muuten jymähtää siihen samaan toimistoon, ehkä saa lisää vastuuta mutta palkka ei ikinä nouse samaan tahtiin kuin työpaikan vaihdolla. Ja mielestäni sosterien kannattaisi oppia tuo sama asia, muuten olette palkkakuopassa vielä sadan vuoden päästä

Minun työkaverilla meni lopullisesti hermo eräässä osastopalaverissa pomon hölmöilyyn. Ilmoitti 20 muun kuullen irtisanoutuvansa tästä minuutista alkaen :D En nyt suosittele ihan niinkään tekemään, mutta hänellä oli alta viikossa kuitenkin uusi työsopimus jo eri paikkaan kirjoitettuna...