Sain tänään elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen

Oisko kuitenkin koronaa?

On. Meinaa taju lähteä.

Kannattaa mennä lääkäriin selvittämään syy. Jos elämässä ei ole psyykkistä kuormitusta, korona on ihan mahdollinen noilla oireilla.

Tsemppiä sulle! Ne menee kyllä ohi eikä niihin kuole vaikka siltä tuntuu. Hae ajoissa apua lääkäriltä, jos ne jatkuu.

Muista yrittää hengitellä rauhassa. Paperipussiin hengittäminen auttaa, jos hyperventiloi.

Itse sain sairaalassa monia vuosia sitten elämäni ensimmäisen ja - todella toivon - viimeisen paniikkikohtauksen. En tiedä, mikä kirvoitti sen, sillä sairaalakäynti liittyi lähes merkityksettömään rannekipuun. Tunne, jossa en voinut ensimmäistä kertaa koskaan hallita kehoani oli todella pelottava. Ilmeisesti unihalvaus voi tuntua jotakuinkin vastaavan pelottavalta.

On ollut ja (pääasiallisena) syynä oli kilpirauhasen liikatoiminta joka ei tosin alkuun näkynyt arvoissa tai näkyi vain välillä. Joka tapauksessa kilpirauhasen saaminen kuntoon paransi kohtaukset.

Kokeile rukoilla.. ja yritä ajatella sitä, että olet selvinnyt jokaisen päivän tähänkin asti

Mikä on pahinta, mitä sinulle voisi mielestäsi tapahtua? Millaista elämäsi olisi sen jälkeen, olisiko se sittenkään maailmanloppu?

Kärsin paniikkikohtauksista vuosia sitten. :)

Joo, on ollu, eikä loppuu näy. Pillereitä en ala popsii, paitsi Propraalia. Ku paniikkikohtaus iskee, nii otan muutaman Propralin, meen kyljelleen, laitan rauhoittavaa musiikkia ja suljen silmäni ja yritän rauhottuu.

Oli. Siihen auttoi, kun ajattelin, että tämä on paniikkikohtaus. Minulla sumeni näkö. Odotin kunnes näkö palasi.

Auttoi myös ymmärtää, mistä paniikki johtui. Minun oli tehtävä järkiperäinen päätös, johon en voinut antaa tunteiden vaikuttaa paljoa. Sisälläni oli siis ristiriitainen tilanne. Seurasin järkeäni selviytyäkseni ja koska sivuutin tunteeni, panikoin.

Aikanaan paniikkikohtaukset loppuivat. En ottanut mitään lääkitystä tms. Yritin vain hemmotella itseäni, huolehtia itsestäni ja kun stressaava elämäntilanne väistyi, niin väistyi paniikkikin.

Mulla on ollut. Luulin saaneeni aivohalvauksen, kun oli ihan outo olo ja kädet puutui ja sitten se pelästuminen vaan pahensi tilannetta. Mitään Itse pääsin noista eroon säännöllisellä liikunnalla, kroppa oli jotenkin ihan jumissa ja aiheutti noita.

Ei ole ollut näitä perinteisiä, missä pelkäisi tosissaan kuolevansa jonkin havaitsemansa fyysisen reaktion vuoksi. Lievänä on joskus ollut, mutta olen pystynyt säätelemään tilanteet järkeilemällä oireeni. 

Mutta kuormittavien tilanteiden laukaisemia ahdistuneisuus-paniikkikohtauksia (saattaa sisältää myös aggressiivisuutta), missä kaikki kaatuu päälle niin pahasti, ettei pysty lopulta ajattelemaan normaalisti, tulee aina välillä.

Ei helkkari. Koronahullut on tosiaan siirtyneet uudelle tasolle 😂🤣😂🤣😂🤣

Muutama vuosikymmen sitten tuli. Opiskelut olivat stressaavia, olin juuri palannut Suomeen 3vuoden ulkomaillaolon jalkeen. Olin iltatoissa Sokosmarketissa (vai mika sen nimi silloin 90-luvulla oli). Ruuhkainen perjantai ilta juuri ennen joulua, taju meinasi menna ja koko kroppa "vapisi ". Diagnoosi: paniikkikohtaus. Sen jlk tullut lievempana, mutta osaan jotenkin kontroloida sen. nyt 55v vielakin valttelen supermarketteja ruuhka aikaan, mutta konsertit, teatterit yms on ok. Hengitystekniikka auttaa jotta ei lahde hyperventiloimaan.

M55v