Onko olemassa "hyviä äitipuolia/isäpuolia"? Kun palstalla tuntuu olevan...

Niin?

Se on mahdottomuus. Äiti- tai isäpuolena on todella vaikea saada kiitosta. Äiti- tai isäpuolen roolikin riippuu paljon biovanhemmasta. Minkälaisen roolin biovanhempi sallii.

En ole äitipuoli, vaikka miehelläni onkin lapsia. Olen isän naisystävä. Kohtelen lapsia hyvin. Lapset sen sijaan eivät oikein ymmärrä kunnioittaa minua ihmisenä. Ovat haukkuneet ulkonäköni, huonekaluni, autoni jne. Tuntuu raskaalta välillä, kun omivat tavaroitani ennen kuin olen niitä itse ehtinyt käyttää.

Mielestäni vanhempien tulisi opettaa lapsilleen kuka uusi puoliso on.

Äiti- tai isäpuoli, jolla on kasvattajan rooli ja joka asuu samassa taloudessa on eri asia kuin vanhemman kumppani, joka ei asu samassa paikassa.

Lasten kanssa on helpompi tulla toimeen, kun vanhemmat ovat selittäneet lapsille kuka uusi ihminen on ja että tämän rajoja tulee kunnioittaa ja että kyseessä ei ole äitiin tai isään rinnastettava henkilö. Pelkkä uusi kiva aikuinen, jolla ei ole muuta velvollisuutta kuin olla mukava heitä kohtaan ja joka saa sanoa huonosta käytöksestä.

Olen isäpuoli. Hyvin erilainen kuin lapsen isä. Asun samassa taloudessa lapsen ja äitinsä kanssa. Olen saanut lapselta pyyteetöntä kiitosta ja luottamusta. Tulee kysymään neuvoja, apua ja uskaltaa kyseenalaistaa ja tiuskia. Annan viikkorahaa ja vaadin vastineeksi kotitöitä. Vien harrastamaan ja hermostun kun huone on siivoamatta, vaikka siitä sovittiin. Opetan asioita luonnosta, metsästä, kalastuksesta, metsästyksestä, koneiden korjaamisesta jne. Emme ole sattuneesta syystä lapsen isän kanssa väleissä. Lapsi tietää tämän mutta silti kertoo mitä tekivät isänsä kanssa viimeksi tavatessaan. Eli pelaavat ja käyvät kaupoissa notkumassa. Välillä olen kuulemma ärsyttävä ja tyhmä ja lapsi sanoo muuttavansa heti meiltä pois kun pystyy. On pyytänyt minua opettajaksi heidän kouluunsa, koska osaan pitää kuria :)

Vierailija kirjoitti:

Olen isäpuoli. Hyvin erilainen kuin lapsen isä. Asun samassa taloudessa lapsen ja äitinsä kanssa. Olen saanut lapselta pyyteetöntä kiitosta ja luottamusta. Tulee kysymään neuvoja, apua ja uskaltaa kyseenalaistaa ja tiuskia. Annan viikkorahaa ja vaadin vastineeksi kotitöitä. Vien harrastamaan ja hermostun kun huone on siivoamatta, vaikka siitä sovittiin. Opetan asioita luonnosta, metsästä, kalastuksesta, metsästyksestä, koneiden korjaamisesta jne. Emme ole sattuneesta syystä lapsen isän kanssa väleissä. Lapsi tietää tämän mutta silti kertoo mitä tekivät isänsä kanssa viimeksi tavatessaan. Eli pelaavat ja käyvät kaupoissa notkumassa. Välillä olen kuulemma ärsyttävä ja tyhmä ja lapsi sanoo muuttavansa heti meiltä pois kun pystyy. On pyytänyt minua opettajaksi heidän kouluunsa, koska osaan pitää kuria :)

Kuulostat hyvältä isäpuolelta, mutta osa tuosta johtuu siitä että kumppanisi antaa sinun olla isäpuoli. Eli saat olla mukana päättämässä talon säännöistä ja saat vaatia lapselta siisteyttä sekä osallistua lapsen kasvatukseen.

Mun mielestä se että lapsen biologinen isä harrastaa lapsensa kanssa videopelejä ei ole ollenkaan paha asia. Videopelit kehittävät aivoja. Ja pääasia on, että he tekevät jotain yhdessä.

On olemassa. Heillä vain ei ole mitään tarvetta mesota av:lla. Siksi ne huonot saavat täällä kaiken huomion.

Esimerkiksi oma isäpuoleni oli niin hyvä isä minulle kuin vain toivoa voin. Aina tukena ja apuna kaikin mahdollisin tavoin. Tuli meidän perheeseemme todella haastavaan tilanteeseen, mutta osasi suhtautua siihen juuri oikealla tavalla antaen sopivasti tilaa kuitenkaan liikaa vetäytymättä. Hän on minulle äidin ohella tärkein ihminen tässä maailmassa. Toivon, että jonain päivänä löydän edes puoleksi yhtä hyvän miehen mahdollisten tulevien lasteni isäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen isäpuoli. Hyvin erilainen kuin lapsen isä. Asun samassa taloudessa lapsen ja äitinsä kanssa. Olen saanut lapselta pyyteetöntä kiitosta ja luottamusta. Tulee kysymään neuvoja, apua ja uskaltaa kyseenalaistaa ja tiuskia. Annan viikkorahaa ja vaadin vastineeksi kotitöitä. Vien harrastamaan ja hermostun kun huone on siivoamatta, vaikka siitä sovittiin. Opetan asioita luonnosta, metsästä, kalastuksesta, metsästyksestä, koneiden korjaamisesta jne. Emme ole sattuneesta syystä lapsen isän kanssa väleissä. Lapsi tietää tämän mutta silti kertoo mitä tekivät isänsä kanssa viimeksi tavatessaan. Eli pelaavat ja käyvät kaupoissa notkumassa. Välillä olen kuulemma ärsyttävä ja tyhmä ja lapsi sanoo muuttavansa heti meiltä pois kun pystyy. On pyytänyt minua opettajaksi heidän kouluunsa, koska osaan pitää kuria :)

Kuulostat hyvältä isäpuolelta, mutta osa tuosta johtuu siitä että kumppanisi antaa sinun olla isäpuoli. Eli saat olla mukana päättämässä talon säännöistä ja saat vaatia lapselta siisteyttä sekä osallistua lapsen kasvatukseen.

Mun mielestä se että lapsen biologinen isä harrastaa lapsensa kanssa videopelejä ei ole ollenkaan paha asia. Videopelit kehittävät aivoja. Ja pääasia on, että he tekevät jotain yhdessä.

Hyvä isäpuoli vähättelee isän ja lapsen tekemisiä?

Vierailija kirjoitti:

On olemassa. Heillä vain ei ole mitään tarvetta mesota av:lla. Siksi ne huonot saavat täällä kaiken huomion.

Esimerkiksi oma isäpuoleni oli niin hyvä isä minulle kuin vain toivoa voin. Aina tukena ja apuna kaikin mahdollisin tavoin. Tuli meidän perheeseemme todella haastavaan tilanteeseen, mutta osasi suhtautua siihen juuri oikealla tavalla antaen sopivasti tilaa kuitenkaan liikaa vetäytymättä. Hän on minulle äidin ohella tärkein ihminen tässä maailmassa. Toivon, että jonain päivänä löydän edes puoleksi yhtä hyvän miehen mahdollisten tulevien lasteni isäksi. 

Hienoa kuulla tällainen kokemus! Ja lapsen kokemushan on se, jolla on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen isäpuoli. Hyvin erilainen kuin lapsen isä. Asun samassa taloudessa lapsen ja äitinsä kanssa. Olen saanut lapselta pyyteetöntä kiitosta ja luottamusta. Tulee kysymään neuvoja, apua ja uskaltaa kyseenalaistaa ja tiuskia. Annan viikkorahaa ja vaadin vastineeksi kotitöitä. Vien harrastamaan ja hermostun kun huone on siivoamatta, vaikka siitä sovittiin. Opetan asioita luonnosta, metsästä, kalastuksesta, metsästyksestä, koneiden korjaamisesta jne. Emme ole sattuneesta syystä lapsen isän kanssa väleissä. Lapsi tietää tämän mutta silti kertoo mitä tekivät isänsä kanssa viimeksi tavatessaan. Eli pelaavat ja käyvät kaupoissa notkumassa. Välillä olen kuulemma ärsyttävä ja tyhmä ja lapsi sanoo muuttavansa heti meiltä pois kun pystyy. On pyytänyt minua opettajaksi heidän kouluunsa, koska osaan pitää kuria :)

Kuulostat hyvältä isäpuolelta, mutta osa tuosta johtuu siitä että kumppanisi antaa sinun olla isäpuoli. Eli saat olla mukana päättämässä talon säännöistä ja saat vaatia lapselta siisteyttä sekä osallistua lapsen kasvatukseen.

Mun mielestä se että lapsen biologinen isä harrastaa lapsensa kanssa videopelejä ei ole ollenkaan paha asia. Videopelit kehittävät aivoja. Ja pääasia on, että he tekevät jotain yhdessä.

Hyvä isäpuoli vähättelee isän ja lapsen tekemisiä?

Kukaan ei ole täydellinen. Tuskin tuo kirjoittaja lapsen kuulen vähättelee.

Yksittäisesimerkki: Isäpuoleni ajoi keskellä yötä 150km meille tullakseen vahtimaan lapsiamme sillä välin kun minä synnytin yhden lisää. 

Mulla oli hyvä äitipuoli, otti aamuisin poskeen ennekun lähti töihin

Mä en koe olevani äitipuoli, vaikka asutaan samassa talossa ja lapsi asuu täällä suurimman osan ajasta. Jos olisin äitipuoli, päättäisimme yhdessä lapsen kasvatuksesta, mies kuuntelisi minun mielipidettä ja kunnioittaisi sitä. Nyt minä kelpaan kyllä siivoojana ja lapsen ruokkijana ja minun pitäisi aina olla iloinen ja lämmin äitihahmo. Mutta en saa ilmaista mielipidettäni lapsen kasvatukseen tai talon sääntöihin liittyen. Koska minulla ei ole oikeuksia, katson ettei minulla ole myöskään velvollisuuksia. Olisin halunnut olla äitipuoli, mutta nyt olen vain isän tyttöystävä. Totta puhuen en usko kestäväni tätä tilannetta enää pitkään. Tämä ei ole minun kotini eikä minun elämäni. Kumppanini olisi heti alussa pitänyt sanoa, ettei halua perhettä ja tasa-arvoista parisuhdetta vaan piian.

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe olevani äitipuoli, vaikka asutaan samassa talossa ja lapsi asuu täällä suurimman osan ajasta. Jos olisin äitipuoli, päättäisimme yhdessä lapsen kasvatuksesta, mies kuuntelisi minun mielipidettä ja kunnioittaisi sitä. Nyt minä kelpaan kyllä siivoojana ja lapsen ruokkijana ja minun pitäisi aina olla iloinen ja lämmin äitihahmo. Mutta en saa ilmaista mielipidettäni lapsen kasvatukseen tai talon sääntöihin liittyen. Koska minulla ei ole oikeuksia, katson ettei minulla ole myöskään velvollisuuksia. Olisin halunnut olla äitipuoli, mutta nyt olen vain isän tyttöystävä. Totta puhuen en usko kestäväni tätä tilannetta enää pitkään. Tämä ei ole minun kotini eikä minun elämäni. Kumppanini olisi heti alussa pitänyt sanoa, ettei halua perhettä ja tasa-arvoista parisuhdetta vaan piian.

Mitä mies on sanonut, kun olette tästä keskustelleet?

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe olevani äitipuoli, vaikka asutaan samassa talossa ja lapsi asuu täällä suurimman osan ajasta. Jos olisin äitipuoli, päättäisimme yhdessä lapsen kasvatuksesta, mies kuuntelisi minun mielipidettä ja kunnioittaisi sitä. Nyt minä kelpaan kyllä siivoojana ja lapsen ruokkijana ja minun pitäisi aina olla iloinen ja lämmin äitihahmo. Mutta en saa ilmaista mielipidettäni lapsen kasvatukseen tai talon sääntöihin liittyen. Koska minulla ei ole oikeuksia, katson ettei minulla ole myöskään velvollisuuksia. Olisin halunnut olla äitipuoli, mutta nyt olen vain isän tyttöystävä. Totta puhuen en usko kestäväni tätä tilannetta enää pitkään. Tämä ei ole minun kotini eikä minun elämäni. Kumppanini olisi heti alussa pitänyt sanoa, ettei halua perhettä ja tasa-arvoista parisuhdetta vaan piian.

Miksi olet tuollaisen alistajan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe olevani äitipuoli, vaikka asutaan samassa talossa ja lapsi asuu täällä suurimman osan ajasta. Jos olisin äitipuoli, päättäisimme yhdessä lapsen kasvatuksesta, mies kuuntelisi minun mielipidettä ja kunnioittaisi sitä. Nyt minä kelpaan kyllä siivoojana ja lapsen ruokkijana ja minun pitäisi aina olla iloinen ja lämmin äitihahmo. Mutta en saa ilmaista mielipidettäni lapsen kasvatukseen tai talon sääntöihin liittyen. Koska minulla ei ole oikeuksia, katson ettei minulla ole myöskään velvollisuuksia. Olisin halunnut olla äitipuoli, mutta nyt olen vain isän tyttöystävä. Totta puhuen en usko kestäväni tätä tilannetta enää pitkään. Tämä ei ole minun kotini eikä minun elämäni. Kumppanini olisi heti alussa pitänyt sanoa, ettei halua perhettä ja tasa-arvoista parisuhdetta vaan piian.

Mitä mies on sanonut, kun olette tästä keskustelleet?

Miehen mielestä hän tietää lapsen kasvatuksesta paremmin ja hänelle sotkuinen koti ei ole ongelma.

Minä varmaan saisin olla äitipuoli, mutta jokin minua pidättelee, että puren sitä hammasta, enkä sano sille lapselle, että nyt paskiainen riittää. En olisi kahden lapsen äitinä uskonut, että joku lapsi voi olla niin raskas. Nyt otan joka toinen viikonloppu sitä omaa aikaa olemalla töissä ja keksimällä muuta tekemistä ettei tarvitse kotona olla.

Minulle isäpuoli on ainut isä, jonka muistan. En edes pidä häntä isäpuolena, vaan oikeana isänäni, vaikka meillä ei ole yhteisiä geenejä. Se geeninvälittäjäisä ei ole minusta ollut ikinä kiinnostunut, joten hän on minulle yhtä tärkeä kuin sattumanvaraisesti valittu minulle ennestään tuntematon ihminen. 

Oma äitipuoleni oli, tai tavallaan on vieläkin. Meilläkin toki oli kahinamme, varsinkin kun olin teini-iässä. Olin nepsylapsi tuolloin ilman diagnoosia, joten kommunikointiongelmia suurin osa, ja äitipuoli oli tosi nuori, niin nuori ettei voisi olla biologinen äitini. Hän oli kuitenkin minulle läheisempi kuin oma äitini, jota näin vain harvoin. Äitipuoli oli tavallinen, vähän lapsellinen ja välillä jopa "kaveri" niin minulle kuin omilleen, mutta piti myös kuria ja huolehti minusta jopa enemmän kuin se biovanhempi, sukupuoliroolit kun on olleet semmoiset. Ovat kauna sitten eronneet, ja omatkin välini molempiin vanhempiini olen jo katkaissut yli kymmenen vuotta sitten, mutta äitipuolen kanssa pidimme yhtä tuon eron jälkeen. Pidämme jonkin verran yhteyttä edelleen, ja hänen lastensa, sisaruspuolteni, kanssa ollaan tiiviisti yhteydessä. Vaikka harvoin jutellaan, jotenkin hän on edelleen osa turvaverkkoani ja koen voivani luottaa siihen, että hädän hetkellä voin ottaa yhteyttä. Huippu tyyppi.

Onpas mukava lukea myös positiivisia kokemuksia, erityisesti suoraan lapsilta.