Luulin viime yönä että vauvani on kuollut...

Siis miksi omaan sänkyyn?



Ja jos esim. ap:n mainitsemassa tapauksessa kätkytkuolema olisi ollut lähellä (tuskin oli, mutta siis jos olisi ollut), niin miten ihmeessä omassa sängyssä olemine auttaisi?!? Eikö äiti aika paljon herkemmin reagoi/huomaa vauvan elottomuuden, jos vauva on vieressä?

vieressä nukuttamisesta. Mutta olen käsityksessä, että jos lapsi nukkuu vanhemman kanssa saman peiton alla, se oli jollain tapaa riskialtista.



Mitenhän se kätkytkuolema ylipäänsä tulee? Lopettaako siinä vauva vain jostain syystä hengittämästä ja "nukkuu" pois?

vaikka miten olisit lähellä. Mutta jo se vieressä nukuttaminen lisää riskiä.



t: 2

Vieressä nukuttaminen ei todellakaan lisää riskiä kätkytkuolemaan, jos se nukuttaminen toteutetaan oikein. Ihan samalla lailla omassa sängyssä nukuttaminen lisää riskiä, jos se tehdään väärin.

Ja oikein on siis niin, että vauva ei mm. pääse kuumenemaan liikaa.

Ap. sulle tiedoksi, mun kolmonen syntyi jonkin verran keskosena, ja hänellä oli todella usein öisin noita hengityskatkoksia. Monen monta kertaa havahduin siihen, että vauva ei hengitä, ja hengitys alkoi vasta kun vauvaa kunnolla "ravisti". Kun meistä kukaan ei oikeasti voi sanoa miten ja miksi kätkytkuolema tulee, ei kakkonenkaan voi sanoa, ettei joskus äidin havahtuminen voisi pelastaa vauvaa.

Ja mulla ei ainakaan äidinvaistot antaisi mitenkään periksi laittaa vauvaa kauas äidistä nukkumaan. Pinnasänky oman vieressä ilman laitaa kävisi, mutta meillä se ei ole mahdollista.

Aivan kauhea kokemus!! Heräsin kolmen aikaan yöllä ihmetellen, kun on niin hiljaista. 4 kk ikäinen vauva nukkuu vierelläni oman peittonsa alla. Nostin pääni ja katsoin vauvaa. Vauva oli ihan valkoinen, suu avoinna, kädet olivat jäykkinä ja suorina vartaloa pitkin ja olen ihan satavarma, ettei vauva edes hengittänyt. Sydän pomppasi, kosketin hiljaa vauvan poskea ja käsiä, ne olivat ihan jääkylmät, sitten tönäisin jo vauvaa ja se veti syvään henkeä ja alkoi tuhina kuulua. Ja arvata saa, etten nukkunut sitten enää, vaan seurasin vauvaa aamuun saakka. Mielessä vilisi kätkytkuolema ja miten se tulee, mistä se johtuu. Nyt tuntuu, ettei haluta laittaa nukkumaan laisinkaan.

Vauvamme nukkuu yleensä kyljellään tai sitten jos nukkuu selällään, kädet on ylhäällä koukussa ja tuhisee. En tiedä sitten, näinkö jotain kauheaa unta ja se kokemus jotenkin jatkui, kun heräsin vai oliko vauva tosiaan lopettanut hengittämästä. Tätä en kyllä halua kokea enää koskaan...

Kun meistä kukaan ei oikeasti voi sanoa miten ja miksi kätkytkuolema tulee, ei kakkonenkaan voi sanoa, ettei joskus äidin havahtuminen voisi pelastaa vauvaa.

Itsellä kolme lasta ja jokasesta sama kokemus.



Itse olen kiintynyt lapseen jo syntymän jälkeen ja kätkyt olisi ihan hirveä tilanne, se on varmaan eka kamala pelko joka äidille tulee?



Itse olen kolmesti kokenut, ja joka kerralla tulee kamala olo. Se on aina sen uuden lapsen menettämisen pelko joka jostain kumpuaa.



Niin, ja koskaan ei ole omalla kohdalla lapsi ollut vieressä kun toi tapahtunut. Itse pidän päinvastoin rinnustaani turvallisena paikkana; ei linnut, karhut tai muutkaan tukehduta lastaan pesään!

Ihmisen taipumus laittaa lapsi kauas emosta on luonnoton ja sitä pelkään etten ole lähellä kun lapsi "unohtaa" hengittää.

Kätkytkuolemahan ei ole tukehtuminen (oksennukseen tai sängynpeitteeseen) eikä sitä että joku tukehduttaa.

* Eikö yksi puolustus perhepsdille ole juuri siinä että lapsi tavallaan havahtuu vanhemman hengityksestä ja hengittää jälleen?



Ja siis huom: nukutan lasta pinnikseen ja vaunuun mutta perhepeti käytössä yöllä.

Kyse onkin korvien välistä eikä itse lapsesta.

Terve ja selvinpäin oleva äiti ei kyllä vauvaansa tukehduta... Lisäksi on todettu että juuri lähellä nukkuminen ja äidin (isän tai vaikka sisaruksen) hengityksen kuuleminen "auttaa vauvaa hengittämään". Samoin jos äiti on niin lähellä vauvaa että kuulee vauvan hengityksen hän myös reagoi sen muutoksiin. Miettikääpäs vähän laajemmin tätä pallon väestöä ja tapoja hoitaa vauvaa, onpahan melko länsimainen tapa laittaa vauva pois äidin luota yöksi. Ja mummoni kerran myös jutteli että hänen lapsuudessaan kyllä vauvat nukkuivat myös äitien vieressä - siis oli tyytyväinen kun oli kuullut että tapa on taas lisääntynyt.

Kovin vähän puhutaan kätkythälyttimistä, niitä ei tosin vielä ole Suomessa kovasti myynnissä. Ideana on, että mkäli vauva lakkaa hengittämästä laite hälyttää. Antaa vanhemmille mielenrauhaa ja tilaisuuden elvyttää lasta heti eikä tunnin päästä, kun hengitys on lakannut. Ottavathan ihmiset palovaroittimiakin eivätkä silti toivo, että sattuisi tulipalo! Suosittelen: www.nannysuomi.info kertoo tarkemmin Suomessa uudesta laitteesta!

Siis nythän on ilmeisesti jotain tutkimustuloksia siitä, että vieressä tai lähellä nukuttaminen vähentää kätkytkuoleman riskiä, koska vauva hengittää vanhemman kanssa samassa rytmissä.

Luin jostain että tutin käyttö yöllä auttaa pientä lasta hengittämään yöllä. Taustalla siis ajatus siitä, että tuttia imiessään lapsi ei mene niin syvään uneen kuin ilman tuttia, muistuttaa lasta hengittämään.



Ehkä sinun kannattaisi ottaa varmuuden vuoksi yhteyttä neuvolaan ja jutella asiasta. Tutullani samanlainen kokemus, hän oli vauvan kanssa kontrollissa sairaalassa muutaman yön mutta lapsen hengitys ja vointi todettiin moitteettomiksi. Ja häntä oli tosiaan nimen omaan kehotettu nukkumaan vauvan vieressä jotta voisi reagoida nopeammin vauvan vointiin ja äidin tasainen hengitys tukee myös lapsen hengitystä.



Hyviä vointeja teille!

itse olin esikoisen aikana niin väsynyt, että näin tähtiä.. Vauva nukkui vieressäni, koska en raaskinut laittaa omaan sänkyyn. Yksi yö sitten vauvan ollessa n. 2kk ikäinen heräsin uneen, missä olin uudelleen raskaana, ja vauva potki mahassani.

(todellisuudessa vieressä nukkuva vauvani oli "allani" puolittain ja potki.)



Ei enää ikinää vauvaa viereen, vaikka mikä olisi..



Ja olen täysin terve ja selvä äiti.