Mitä mieltä olette jazzista?

Moderni jazz on joko joutavaa diibadaabaa tai turhaa kikkeliskokkelista.

Miksi pitää tarkoituksellisesti muokata? Molemmista tykkään ilman yrittämistä.

Musiikkimaku Anu - se on oikein hyvää musakkia.

Kuuntelen sitä krapulassa, rangaistukseksi itselleni.

En yritä muokata musiikkimakuani. Kuuntelen sitä jazzia josta pidän, ja jätän kuuntelematta sitä, josta en välitä.

Aika samaa kuin aloittaja. Kiinnostaa, mutta itse pitää yrittää olla aktiivinen kun jazzia ei valmiiksi työnnetä joka tuutista.

Riippuu jazzista. John Coltrane, Miles Davis, Cannonball Adderley mm. hyviä. Uudemmasta jazzista suurempi osa on jo vähän liian psykedeelistä makuuni.

Pidän osasta, sama kuin klassisenkin kohdalla. Kummatkin laajoja kenttiä.

Kaipaan jazzkeikkoja!

Jatsitupakka on hyvää.

Spotifystä löytyy Jazz kiinnostaa -soittolistat ohjelman pyörimisen ajalta. Annan välillä soida ja skippailen ne, jotka eivät korvaa miellytä.

Semmoiset essential-recordings-listat ovat mainioita. Sitten vaan juutuubiin selaamaan, itse löysin mm Chet Bakerin. Dave Brubeck on myös must vaikka onkin valkoinen.

Ei putoa. Tai no, Jimmy Smithin hammondjazz hyvin harvoin. Yhtään jazzlevyä ei kyllä hyllystä löydy.

Miksi tarvii opetella kuuntelemaan?

Opettele soittamaan ja alat aivan toisella tavalla kuuntelemaan musiikkia. Jazzia on monenlaista, jos tarvetta opetella kuuntelemaan, aloita vaikka jazzahtavasta bluesista ja etene vähitellen vaikka eri aikakausien kautta eteenpäin tai vaihtoehtoisesti voi aloittaa smooth jazzista ja vähitellen laajentaa ymmärtämystä.

Jazzia ei varsinaisesti kuunnella, sitä koetaan ja aistitaan (ei pelkästään korvilla). Jossain vaiheessa olet ehkä valmis osallistumaan free-jazz tapahtumaan, jonka idea on kokonaisvaltainen kokemus, performanssi - jota ei viitsi kuunnella yksin omista laitteista, mutta osana kokonaisvaltaista tapahtumaa on usein huikea kokemus.

Livenä tykkään kuunnella. Vielä parempi jos on kesä, ja tunnelma kohdillaan. Aah!

Kotona en kuuntele.

kaikki ennen vuotta 1950 tehty on hyvää

Jazzia tosiaan on monenlaista, osa hyvinkin helposti lähestyttävää. Uudemmat tyylit vaativat enemmän totuttelua, kun niissä on sellaista soinnutusta ja dissonanssia, jota ei koko ajan kuule esim. pop-musiikissa. Sitten kun korva tottuu, tajuaa mikä niissä on hienoa, minkä jälkeen tavallinen kolmisointumusiikki voi kuulostaa ennalta-arvattavalta.

Riippuu. On hyvää ja huonoa.

Spotifystä on helppo hakea vaikkapa levymerkin mukaan. Hakuun esim. label:ecm ja se listaa ECM-merkin artisteja. Löytyy Arvo Pärtistä Terje Rypdaliin, Anouar Brahemiin ja kaikkeen siltä väliltä, lähinnä eurooppalaista. Muita levymerkkejä sitten vaikkapa Blue Note, Prestige, ATC, Impulse jne.