Lopetin ikuisen laihduttelun syksyllä ja nyt talvitakki ei mene kiinni!

Kesään on vielä pitkä aika, ehdit kyllä tehdä korjausliikkeen. Mutta jollain eri tyylillä kuin syksy meni.

Noi on ihan bullsh*ttiä tuollaiset ohjeet, että lopeta laihduttaminen, harrasta mukavalta tuntuvaa liikuntaa, mikään ruoka ei ole kiellettyä, kuuntele kroppaasi.

Kun fakta on, että keventymisessä tärkeintä on se, mitä ja kuinka paljon syö. Raskaallakaan treenillä on vaikea kuluttaa sitä energiamäärää, minkä herkuttelulla voi saada sisäänsä muutamissa minuuteissa. Ja jos on taipumusta lihomiseen, oman kropan viestit on hyvin pitkälle tyyliä "sipsii, pizzaa, karkkii, limuu".

Se, että lopettaa laihduttamisen, tarkoittaa että pitäisi siirtyä pysyvästi elämään kurinalaisesti syömistensä kanssa. Ei sitä, että voi vaan mennä fiiliksellä sen mukaan, mikä tuntuu kivalta.

On välttämätöntä mennä epämukavuusalueelle, jos haluaa muutosta ja se epämukavuusalue pitäisi saada muuttumaan tavaksi ja mukavuusalueeksi. Jos haluaa olla terveellisissä mitoissa, senhän voi vapaasti valita sen perusteella, mikä on itselle tärkeää.

Jos ruokatottumukset on jo valmiiksi päin persettä, ei tuollaista "jätin laihdutuksen ja syön fiiliksen mukaan" -juttua kannata aloittaa, koska et tiedä eikä kroppa kerro, mitä se oikea syöminen on.

Olen nyt 45-vuotiaana ollut vähän järkyttynyt siitä, kuinka vähän tämän ikäinen nainen etätyössä ruudun ääressä tarvitsee energiaa. Vaikka melkein joka päivä käyn lenkillä, urheilukellon mukaan se lähinnä kompensoi sen, että normaali arkiliikunta puuttuu kokonaan. Aloitinkin nyt pätkäpaaston 14 tuntia vuorokaudessa, jos se vaikka auttaisi siihen, ettei lisää enää kertyisi kiloja. Täytyy varmaan alkaa asennoitua, että elämän toisen puolikkaan syömiset ja juomiset tulevat olemaan TODELLA erilaiset.

Tosiaan siirryn intuitiiviseen syömiseen. Kyllä kroppa kertoo kun tarvitsee tiettyä ravintoa.

Joo mun elimistö ilmeisesti kaipaa reilusti ruokaa :D

Ap

https://www.reddit.com/r/fatlogic/new/

Intuitiivinen syöminenhän ei tarkoita sitä että syödään mitä mieli tekee, silloin ja niin paljon kuin mieli tekee. Siihen liittyy sellainen juttu, että ruoan laadun pitäisi olla hyvä, eli pääosin kevyttä ja terveellistä ruokaa, niin sitten ajan kanssa näläntunne säätyy niin ettei syö liikaa. Mutta jos herkkuja vetelee niin niistähän ei tule koskaan "täyteen", ja varmasti lihoo jos aina ottaa suklaata, sipsiä, kaljaa, pizzaa jne kun mieli vaan tekee.

Olen aina ollut hoikka, mutta tavallaan olen myös ollut aina ikuinen laihduttelija. On pakko jatkuvasti tarkkailla, mitä syön ja paljonko. Nykymaailma on täynnä houkutuksia ja lihominen olisi helppoa. Mieheni taas on lihava, hän tuntuu miettivän aina ruokaa ja herkuttelua, eikä välitä ylipainostaan, koska ei ymmärrä sen haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 45-vuotiaana ollut vähän järkyttynyt siitä, kuinka vähän tämän ikäinen nainen etätyössä ruudun ääressä tarvitsee energiaa. Vaikka melkein joka päivä käyn lenkillä, urheilukellon mukaan se lähinnä kompensoi sen, että normaali arkiliikunta puuttuu kokonaan. Aloitinkin nyt pätkäpaaston 14 tuntia vuorokaudessa, jos se vaikka auttaisi siihen, ettei lisää enää kertyisi kiloja. Täytyy varmaan alkaa asennoitua, että elämän toisen puolikkaan syömiset ja juomiset tulevat olemaan TODELLA erilaiset.

Jep. Itse kokeeksi pari kk punnitsin kaikki syömiset ja kirjasin kalorinlaskentaohjelmaan. Lopputulos oli, että saan syödä noin 1300 kcal / pv etten liho enkä laihdu nykyisestä lievästä ylipainosta. Aika masentavaa. Ennen esivaihdevuosivaivojen alkua se oli jotain 1800 kcal mitä samoilla liikunnoilla sai syödä.

Vierailija kirjoitti:

Intuitiivinen syöminenhän ei tarkoita sitä että syödään mitä mieli tekee, silloin ja niin paljon kuin mieli tekee. Siihen liittyy sellainen juttu, että ruoan laadun pitäisi olla hyvä, eli pääosin kevyttä ja terveellistä ruokaa, niin sitten ajan kanssa näläntunne säätyy niin ettei syö liikaa. Mutta jos herkkuja vetelee niin niistähän ei tule koskaan "täyteen", ja varmasti lihoo jos aina ottaa suklaata, sipsiä, kaljaa, pizzaa jne kun mieli vaan tekee.

Intuitiivinen syöminen toimii vain jos ihminen elää aktiivista elämää. Etätyötä tekevän on harrastettava todella reilusti liikuntaa, että pääsee siihen.

Ulkoilutan koiraa 1-2 krt/pvä (ei huolta, sillä on myös muita ulkoiluttajia), jumppailen kotona pari kertaa viikossa, ei autoa, joten hoidan asiat jalan tai julkisilla, toisinaan käyn hiihtämässä tms. Silti, paino nousee heti, jos en koko ajan yritä syödä vähemmän kuin haluaisin ja kestä välillä pientä nälkää. Herkut ja alkoholi pitäis jättää kokonaan pois, mutta tässä on ilot muutenkin vähissä. Mielummin elän niukasti viikolla, että viikonlopun erottaa edes jotenkin jatkuvasta kotona nököttämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Intuitiivinen syöminenhän ei tarkoita sitä että syödään mitä mieli tekee, silloin ja niin paljon kuin mieli tekee. Siihen liittyy sellainen juttu, että ruoan laadun pitäisi olla hyvä, eli pääosin kevyttä ja terveellistä ruokaa, niin sitten ajan kanssa näläntunne säätyy niin ettei syö liikaa. Mutta jos herkkuja vetelee niin niistähän ei tule koskaan "täyteen", ja varmasti lihoo jos aina ottaa suklaata, sipsiä, kaljaa, pizzaa jne kun mieli vaan tekee.

Tuohan kuulostaa ihan suurimman osan laihdutuskuurilta. Kevyttä ja terveellistä, eikä herkkuja.

Muotia kulkea takki auki . Läski lämmittää .

Kyllä varsinkin pieni nainen voi lihoa ihan terveelliselläkin ruualla. Annoskoja kannattaa tarkistaa. Oli todellakin joskus 70-luvulla ruoka-annokset paljon pienempiä ja herkkuja ei ollut viikoittain saati päivittäin. Eikä tarvittu jumppasaleja ja silti ei oltu lihavia.

Olen jatkuvalla laihdutuskuurilla eli käytännössä jatkuvasti mietin, mitä suuhuni laitan ja kuinka paljon voin syödä. Jos en näin tekisi, varmasti lihoisin. 

Olen ikuisella laihdutuskuurilla. Olen aina ollut normaalipainossa, viisi kiloa tullut lisää  ikävuosina 20 - 60. Syön aina vähemmän kuin mieli tekisi. Nousen aina vähän nälkäisenä ruokapöydästä. 

Energiankulutus valitettavasti tosi vähäistä etätöissä ruudun edessä.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan siirryn intuitiiviseen syömiseen. Kyllä kroppa kertoo kun tarvitsee tiettyä ravintoa.

Joo mun elimistö ilmeisesti kaipaa reilusti ruokaa :D

Ap

Sitten varmaan tosiaan kannattaa toivoa sateista kesää eikä kannata valittaa vaatteiden jäämisestä pieneksi. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen ikuisella laihdutuskuurilla. Olen aina ollut normaalipainossa, viisi kiloa tullut lisää  ikävuosina 20 - 60. Syön aina vähemmän kuin mieli tekisi. Nousen aina vähän nälkäisenä ruokapöydästä. 

Tuo on valitettavasti se tila, minkälaiseen ihmisen elimistö on vuosituhansien aikana kehittyneet ja tottuneet. Lievään tai suurempaan ravinnon puutteeseen. Ja siihen, että kaikki kannattaa syödä, mitä voi ja tekee mieli. Mutta eipä vaan enää toimikaan nykyisissä länsimaisissa olosuhteissa. Useimmat, jotka syö kaiken mitä tekee mieli, lihovat. Ei siihen ole muuta lääkettä kuin että säätelee, mitä syö.

Olen itsekin hämmästellyt sitä, miten tiukasti läskit pysyvät, vaikka sitä kuvitteleekin syövänsä terveellisesti. Itse söin pitkään töissä salaatteja, vihannessosekeittoja ja kanaa tai kalaa salaatilla. En herkutellut, enkä syönyt makeaa, pastaa, perunaa tai leipää. Ei vaikutusta.

Sitten aloitin ammattilaisten ohjeilla, ja jo ensimmäisenä päivänä tuli ahaa-elämys. Kerta-annos on todella paljon pienempi, kuin aiemmin olen syönyt, mutta silti ei ole nälkä aterioiden välillä. Vaikka ruoan koostumuksessa ei ole tapahtunut suurta muutosta, niin määrissä on. Veikkaan, että nykyisin syön ainakin kolmanneksen vähemmän. Laskin, että ruokakulutkin melkein puolittuivat, kun teen eväät töihin.

Ateriarytmin noudattaminen on myös avainasemassa, ja se, että lopettaa välipalojen nautiskelun. Ennen otin kahvitauolla siemennäkkärin juustolla, nyt lasillisen kivennäisvettä.

Vaikka aloitinkin projektin laihtuakseni, niin kyllä tämä on enemmän elämäntaparemontti.

Joten ap, ikuinen laihduttelu ja jojoilu vain lihottaa. Liikuntaa pitää lisätä todella reilusti, että se laihduttaisi. Samalla on rukattava syömiset kuntoon. Et laihdu rajullakaan liikunnalla, jos tankkaat kuluneen energian takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 45-vuotiaana ollut vähän järkyttynyt siitä, kuinka vähän tämän ikäinen nainen etätyössä ruudun ääressä tarvitsee energiaa. Vaikka melkein joka päivä käyn lenkillä, urheilukellon mukaan se lähinnä kompensoi sen, että normaali arkiliikunta puuttuu kokonaan. Aloitinkin nyt pätkäpaaston 14 tuntia vuorokaudessa, jos se vaikka auttaisi siihen, ettei lisää enää kertyisi kiloja. Täytyy varmaan alkaa asennoitua, että elämän toisen puolikkaan syömiset ja juomiset tulevat olemaan TODELLA erilaiset.

Jep. Itse kokeeksi pari kk punnitsin kaikki syömiset ja kirjasin kalorinlaskentaohjelmaan. Lopputulos oli, että saan syödä noin 1300 kcal / pv etten liho enkä laihdu nykyisestä lievästä ylipainosta. Aika masentavaa. Ennen esivaihdevuosivaivojen alkua se oli jotain 1800 kcal mitä samoilla liikunnoilla sai syödä.

Miten voi olla? Minulla laskurit antaa sen 2100-2250 kcal, riippuen laskurista. Eli tuon voin syödä lihomatta, enkä myöskään laihdu.

Olisi kyllä pitäny käyttää laskuria, eikä luottaa vaisto syömiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 45-vuotiaana ollut vähän järkyttynyt siitä, kuinka vähän tämän ikäinen nainen etätyössä ruudun ääressä tarvitsee energiaa. Vaikka melkein joka päivä käyn lenkillä, urheilukellon mukaan se lähinnä kompensoi sen, että normaali arkiliikunta puuttuu kokonaan. Aloitinkin nyt pätkäpaaston 14 tuntia vuorokaudessa, jos se vaikka auttaisi siihen, ettei lisää enää kertyisi kiloja. Täytyy varmaan alkaa asennoitua, että elämän toisen puolikkaan syömiset ja juomiset tulevat olemaan TODELLA erilaiset.

Eikö 14 tuntia ole aika luonnollinen aika olla syömättä?

Jos syöt illalla seitsemältä niin aamupalan syö jo yhdeksältä.

Ei tuo kai ole pätkäpaastoa?

Itsekin sitä koitan. Mietin onko 16 tuntiakin liian vähän?