Mies on muuten ihana ja kunnollinen, mutta ei ikinä hempeile, sano rakastavansa tai kehu
Minulla on kaikin puolin hyvä mies. On kunnollinen, hyvä, tykkää antaa läheisyyttä, huomioi, ei mitään valitettavaa. PAITSI, että hän ei oma-aloitteisesti ikinä kehu minua vaikkapa kauniiksi, tai muutenkaan hempeile. Saattaa kyllä halata ja pussata, sanoa välittävänsä, mutta mitään "ekstraa" en saa. Ei myöskään ole koskaan sanonut rakastavansa, vaikka tavallaan teoillaan on sen kyllä osoittanut. Asia on alkanut häiritsemään minua, varsinkin, kun kaikki edelliset parisuhteeni ovat olleet ns. humanistimiehien kanssa, jotka ovat suurin piirtein lähetelleet rakkausrunoja ja tehneet hyvin selkeäksi, että olen maailman ainoa nainen heidän silmissään jne.
Onko ihan typerää, jos heitän hyvän parisuhteen hukkaan tällaisen asian takia? Kaipaan siis tuollaista intohimoista rakkautta, ylistäviä sanoja, huumaa. Sitä, että se toinen on aivan järjettömän rakastunut minuun ja näyttää sen kaikin keinoin. Haihattelenko ihan turhaan? Onko tämä aivan typerää? Yrittäkää puhua minulle järkeä.
Kommentit (12)
Kauanko olette olleet yhdessä?
Entä nämä omien sanojensa mukaan yltiörakastuneet exät? Miksi ovat exiä?
Mitä vastaa jos kysyt rakastaako vai oletko kysynyt vielä?
Teot merkitsee enemmän kuin sanat. Sen olen tässä kohta neljässäkymmenessä vuodessa oppinut.
Jos on muuten hyvä mies ja saat kuitenkin hellyyttä ja rakkautta teoilla niin älä heitä hukkaan.
Niin, rakastatko siis häntä? Jos rakastat, niin miksi heittäisit parisuhteen pois. Kuitenkin tuo kuulostaa ihan hyvältä mieheltä. Mitä hän vastaa, jos itse sanot rakastavasi häntä?
Tervetuloa aikuisuuteen. Se ei ole sitä mitä teinivuosien vinttihuoneessa haaveilee vaan se on niitä arjen pienitä tekoja. Teot harvemmin valehtee, mutta sanat kylläkin. Kuka viitsii tehdä toiselle hyvää, jos ei rakasta?
No, täydllistä miestä ei kai olekaan. Itsekin kaipaisin välillä enemmän romanttista kieltä. Mutta ei kai sitä pakottaa voi. Varsinkin miehet, joiden lapsuudenkodissa ei ole sanoitettu tunteita yms, "lässyttävät" hyvin vähän.
No pystytkö elämään asian kanssa? Mies ei kuitenkaan tuosta todennäköisesti tule muuttumaan. Jos koet että hän ei ole sitä mitä etsit eikä pysty tarpeisiisi riittävästi vastaamaan, voi olla parempi etsiä joku toinen. Mutta jos uskot että pystyt katsomaan tuo asian ohi ja hyväksymään miehen ja rakastamaan häntä omana itsenään, ilman muuta kannattaa jatkaa. Vain sinä tiedät mikä ratkaisu on oikea.
Älä tyydy, ansaitset parempaa. Jos jatkat suhteessa tulet katkeroitumaan.
Mitä nämä teot on? Kotitöitä, nikkarointia? Aina puhutaan näistä teoista.
Haluatko exäni? Hän kyllä kehuu ummet ja lammet ja saa sinut tuntemaan olosi halutuksi. Kääntöpuolena on, että hän höpöttää samoja juttuja muillekin naisille.
Minun mies kehuu minua jatkuvasti ja puhuu nättejä. Jää hymyillen tuijottamaan minua jne. Tämä on tietysti ihanaa, kun yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta, MUTTA ei nuo sanat korvaa yhteistä aikaa! Tuntuu ettei mies halua koskaan viettää aikaa kanssani. ☹️
Minulla on samanlainen (on, muuten, humanisti). Kertoi jo seurustelun alussa, että hän ei ole tottunut puhumaan tunteista eikä arvosta "harlekiiniromantiikkaa", kuten hän sitä kutsuu. Teoillaan hän osoittaa rakkauttaan joka päivä, ja mieluummin minä olen miehen kanssa, joka näyttää sen teoillaan kuin miehen, joka (vain) puhuisi siitä.
Minä en ikimaailmassa heittäisi tätä parisuhdetta hukkaan.