Miten vanheneminen onkin niin vaikeaa?

Olen turhamainen ja pinnallinen, myönnän sen heti alkuun. Mutta täytyy sanoa, että vanhentuminen ottaa todella koville. Olen pian 50-vuotias ja posket roikkuu ja silmäluomet painaa. Olemus on hyvin keski-ikäinen, sellanen laihemman puoleinen keski-ikäinen. Löytyykö täältä vertaistukea? Miten hyväksyn itseni tällaisena, elämää nähneenä? Säikähdän melkein kun näen itseni peilistä, kuka tuo täti peilissä on.