Lue keskustelun säännöt.
Leikkipuistossa käyvä tuttu kokee, että
11.06.2009 |
kaikki sanominen on lasten määräilyä. Hänen lapsiaan ei saa määräillä (en ole yrittänytkään). Koen tilanteen aika huvittavana sikäli, että heillä lapset päättävät milloin tehdään mitäkin. Siis lapset päättävät melkeinpä kaikki itseään koskevat arkipäivän asiat. Esim nukkumaan menon, syömiset, ulos menon jne. Lapset käyttäytyvät sillä tavalla ok, että kukaan ei ole esim agressiivinen. Lapset ovat persoonina kilttejä vaikkakin vaateliaita. Äiti joustaa ja venyy ja paukkuukin varmasti joskus, mutta ehkäpä harvemmin kuitenkin.
Kommentit (6)
Ainoastaan se, että jotkut ovat todella herkkänahkaisia määräilyn suhteen. Esim jos lapsi on yökukkuja, niin äiti valvoo, vaikka voisi opettaa nukkumaan inhimilliseen aikaan. Tai se, että naposteltavaa saa aina kun haluaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin vaateliaat lapset, mutta meillä kyllä vanhemmat päättävät koska mennään ulos, koska nukkumaan ja mitä tehdään minäkin päivänä. Joskus annan vaihtoehtoja: esim. mennäänkö tänään uimahalliin vai leikkipuistoon? Mutta en koskaan kysele "Lähdetäänkö?" vaan totean aina "Lähdetään" ja sitten lähdetään huvitti lapsia tai ei.
Meillä lapset kanssa aika vaateliaita, vauvana olivat high need. Pistävät hanttiin välillä mutta eivät kovin paljon. Eivät ole ikään nähden kovin aggressiivisia.
En ilkeästi enkä (yleensä) huutaen, mutta määrään kyllä. Sanon milloin syödään, milloin mennään nukkumaan ja milloin lähdetään jonnekin. Ja näistä ei neuvotella sen kummemmin. Hyvin toimii.
Jotkut vanhemmat pelkäävät lapsen epäsuosioon joutumista, eivätkä siksi uskalla määrätä aikuisen tavoin. Se on sitä kaverivanhemmuutta.
Ihmeellinen ajattelutapa. Eipä kanna kauas :)
En ilkeästi enkä (yleensä) huutaen, mutta määrään kyllä. Sanon milloin syödään, milloin mennään nukkumaan ja milloin lähdetään jonnekin. Ja näistä ei neuvotella sen kummemmin. Hyvin toimii.
Jotkut vanhemmat pelkäävät lapsen epäsuosioon joutumista, eivätkä siksi uskalla määrätä aikuisen tavoin. Se on sitä kaverivanhemmuutta.
tai sitten se on toisen tapa toimia.
Kyllä minä ainakin kysyn mitä lapset haluaa syödä. Tai mitkä vaatteet haluaa päälle. Tai vaikka haluaisitko lähteeä kylään.
Jos lapsi haluaa ulos ja minä en. Usein silti lähdetään.
Mutta koska lapsille annetaan vaihtoehtoja ja määräysvaltaa on se vaan hyväksi. He osaavat tehdä päätöksiä. Nopeita sellaisia.
Aina ei tietenkään asiat sovi, eikä kaikki mene lapsen mielen mukaan.
Mutta kyllä elämä on näin ihanampaa ja helpompaa. Ja ennen kaikkea parempaa lapsen kehitykselle
Kyllä minä ainakin kysyn mitä lapset haluaa syödä. Tai mitkä vaatteet haluaa päälle. Tai vaikka haluaisitko lähteeä kylään. Jos lapsi haluaa ulos ja minä en. Usein silti lähdetään. Mutta koska lapsille annetaan vaihtoehtoja ja määräysvaltaa on se vaan hyväksi. He osaavat tehdä päätöksiä. Nopeita sellaisia. Aina ei tietenkään asiat sovi, eikä kaikki mene lapsen mielen mukaan. Mutta kyllä elämä on näin ihanampaa ja helpompaa. Ja ennen kaikkea parempaa lapsen kehitykselle
[/quote]
++