Asumusero ja ristiriitaiset tunteet

Taloudellisesti olemme olleet tiukilla jo pitkään. Mies väitti hoitaneensa laskut, mutta hoitaminen onkin ollut laskujen maksamatta jättämistä ja karhukirjeiden piilottelua, työasiat ovat rempallaan yms.



Kaiken on peitellyt valehtelemalla. Pitkään sepitti tarinaa rahasummasta, jonka on ennakkoperintönä saamassa, sillä lupaili lapsille kaikenlaista ja elämä taas hymyilisi... Olemme hoitaneet asioita niin, että minä olen pitänyt huolen ruuasta, lasten kuluista yms, mies on "hoitanut" muita laskuja. Järjestely on toiminut vaihtelevasti, välillä ihan ok, välillä kaikki on kaatunut niskaani.



Sain kuitenkin tämän viikon alussa selville, ettei perintörahaa ole olemassakaan, kaikki on ollut valhetta. Maksamattomia laskuja löytyi vaikka kuinka, lasten kännykkäliittymät lakkasivat toimimasta yms. Pakotin miehen kertomaan totuuden ja lastenkin maailma mureni samalla. Mies lähti pois ja majailee sukulaisensa tyhjillään olevassa asunnossa.



Valehtelua on ollut ennenkin ja olenkin alkanut ajatella, ettei mies kerta kaikkiaan osaa puhua totta, ehkä uskoo itsekin valheisiinsa tai ainakin toivoo niiden olevan totta. Yhdessä olemme olleet vuosia ja lapsia on useampi.



Ajattelin, että mies heräisi todellisuuteen, kun jää todella yksin ja joutuu hoitamaan asiansa, mutta näyttää siltä, että järjestely sopiikin hänelle hyvin! Saa olla rauhassa, ottaa rennosti, katsella jääkiekkoa yms. Lapsilta sai puhuttua lainaan x-boxin, että saa ajan mukavasti kulumaan. Töissä ei tällä hetkellä ole, sai karenssia, koska irtisanoutui itse epäinhimillisten työjärjestelyjen vuoksi, eli nollatuloilla on.



Minä olen nyt sitten lasten kanssa ja hoidan kaiken, edelleen. Miehen asuessa kotona lastenhoitokuviot, kuskaukset yms. hoidettiin hyvässä yhteisymmärryksessä ok. Nyt mies käy katsomassa lapsia lähinnä silloin kuin huvittaa. Eli hän tavallaan tuhosi perheen ja sai siitä palkinnon, nyt voi elää juuri niin kuin haluaa - siltä minusta ainakin nyt tuntuu... Tuo tunne saa sekä vihaiseksi että surulliseksi.



Huh, tulihan vuodatus... Monikaan ei erostamme tiedä ja tuntuikin helpottavalta purkaa ajatukseni tänne! Kiitos, että olette olemassa!