Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ketään muuta koskaan harmittanut raskaus oman työn takia?
08.05.2009 |
Siis olen onnellinen raskaudestani ja ikinä en kehtaisi sanoa ääneen, mutta mua harmittaa tämä ajoitus.
Mulla olisi töissä mahdollisuus syksyllä alkavaan sijaisuuteen vuodeksi, johon en ole koulutukseltani pätevä, mutta siis esimies taholla mun ajatellaan oleva pätevä hoitamaan se.
Nyt harmittaa, kun ehkäpä joku muu meistä saa sen sitten hoitaaksen, koska oikeasti pätevää ihmistä ei ole löyynyt.
Tuntuu, että menetän elämäni työtilaisuuden. Pakkakin alkaisi ihan eri alkunumerolla.
Lapsi tietenkin on toivottu ja odotan kovasti se syntymää ja yritän olla nyt töissä ajttelematta hukattua työmahdolisuutta.
Onko kukaan koskaan ajatellut näin epäkiitollisesti? Tuntuu, että harmitukseni ei ole sallittu tunne.
Kommentit (7)
Joo, on harmittanut, mutta oikeastaan vasta sittenkun olen palannut äitiyslomalta töihin ja vain työpäivien aikana kun olen ollut oikein turhautunut ja tympiintynyt.
Erityisesti otta vaan päähän se etten enää saa yhtä miellenkiintoisia hommia kuin ennen lapsen saamista ja palkkaakin on tullut vähemmän kun olen joutunut tekemään lyhyempää päivää.
Työpäivän jälkeen en kyllä näitä enää kauheasti mieti ja lapsen saamista en todellakaan kadu. Lapsi on parasta mitä voi elämässä saada. Siksi täällä eletään.
Haluaisin vain kaiken. Lapsen, uran ja vähän omaakin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole vielä raskaana, mutta sain unelmatyöpaikan ja olimme päättäneet alkaa yrittää mieheni kanssa ennen tätä työtä ja aiomme jatkaa edelleen. vähän ajoitus harmittaa mutta vauvakuume on niin kova...
on myös kohtalotoveri. Raskautta on yritetty jo yli vuosi ja juuri plussauspäivänä sain tietää, että myös ensi vuodeksi minut on palkattu. Ensi vuosi on erittäin tärkeä, sillä sen jälkeen työni (virka) tulee avoimeen hakuun ja jos olisin töissä vielä koko ensi vuoden, olisi paikka mitä suurimmalla varmuudella mun. nyt on la tammikuulle, ja se tarkoittaisi sitä, että joku toinen tulee tekemään kevät lukukauden..
Muuten en nyt niin murehtisi, mut tällä alueella noi vakipaikat on todella kiven alla..
Noh, eiköhän nuo asiat lutviudu ihan hyväksi. Nyt vain on tätä alun shokkia. Lasta en missään nimessä kadu! Toivottu ja odotettu pikkuinen, ajoitus ei vain ole paras mahdollinen.
esimiesasemavirassa kun tulin suunnittelematta raskaaksi. Raskaus ajoittui muutenkin "nappiin" talonrakentamisen ja parisuhdekriisin keskelle. Itkin kun kerroin asiasta esimiehelleni, olin kaikin puolin uupunut silloin. "Vahinko" täyttää kesällä kaksi vuotta ja on koko perheen päivänsäde. Töihinkin palasin äitiysloman päätyttyä ja olisin mielellään ollut pidempäänkin kotona jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Ei omista tunteistaan tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja lapsesta ttulee ihan yhtä rakas vaikka käytännön asiat joskus harmittavatkin. Asioilla on tapana järjestyä ja onhn työ ja siellä viihtyminen tärkeä osa elämää.
unelmapaikan täytössä siksi että olin raskaana. Toinen oli ylennys samalla työnantajalla, toinen taas vapautunut paikka asiantuntijaorganisaatiossa, jossa olin ollut aiemmin määräaikaisena ja johon olisivat ennen raskaudesta kertomistani halunneet minut kovasti takaisin.
Laittomia syrjintätapauksia molemmat ja potutti ihan kamalasti, mutta koska oli raskausaikana jo yksi asuntokauppariita päällä, ei enää ollut voimia lähteä noista oikeuksia peräämään. Lapsestani toki olen todella onnellinen, mutta tyärintamalla siitä sai maksaa kovan hinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen jälkeen, kun olin palaamassa töihin, en saanutkaan takaisin omaa työtäni. Äitiyslomansijainen sai jatkaa, mulle tarjottiin ihan muuta, esimiehen kannalta "vastaavaa" työtä. Tästä olen ikuisesti katkera, aikaa on kulunut todella paljon mutta en toivu ikinä siitä että en onnistu enää saamaan työtä jossa olisin onnellinen kuten alkuperäisessä työssä.
Alue: Aihe vapaa
Yritettiin lasta 2,5 vuotta ja viime lokakuussa sain aivan unelmieni työn, josta olin tosi innostunut ja oli TODELLA kova paikka jäädä äitiyslomalle. Ehdin olla työssä tasan 6 kk... Silloin epätoivon hetkinä kun lasta ei kuulunut, en olisi voinut kuvitella, että raskausaikana ajattelisin näin, mutta harmitti kyllä vietävästi....