Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat vauhkoavat lasten syömisistä
26.01.2021 |
Tilanne vain pahenee isovanhempien ikääntyessä. Jos ovat meillä kylässä tai me siellä, arvostelevat suureen ääneen lasten syömiset. Ensin mummo toruu lapsia, että kasviksia on liian vähän, maitoa on liian vähän lasissa. Sitten alkaa saarna ravintoaineista. Lasten lähtiessä pöydästä hän huutaa: "Mahasi ei voi mitenkään olla täysi, ota lisää!" Mummo uhkailee, että jälkkäri perutaan jos jättää lautasella jotain. Ukki kehottaa mummoa olemaan hiljaa, he alkavat riidellä keskenään.
Ruuan jälkeen mummo puhuttelee lapsia terveellisen ruuan tärkeydestä, ihan kuin me vanhemmat ei osattaisi yhtään mitään. Hän keskustelee sitten lasten kanssa suoraan, jos edes se menisi perille. Jos huomauttaa, että osaamme kyllä itse hoitaa lastemme ruokailut, mummo loukkaantuu ja menee toiseen huoneeseen itkemään pitkäksi aikaa, joten sanominen ei oikein auta.
Mummon oma lapsi on ollut syömishäiriöinen, voi olla käytös on ahdistusta siitä ja heijastuu lapsenlapsiin. Ehdotin nätisti terapiaa tai juttelua omien ystäviensä kanssa, tästäkin tuli itku. Pelkään, että kohta meidänkin lapset saa vääristyneen kuvan ruuasta. Mitä tehdä? Muuta kuin olla syömättä heidän kanssaan?
Kommentit (8)
Inhottavaa. Älkää ruokailko niiden läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanlainen sukulainen. Pakkomielle ruokaan, itsellä syömishäiriötausta. Hän meni niin pitkälle että kulki lapsen perässä ja tunki ruokaa väkisin suuhun.
Lapsi kasvoi esimerkillisesti omalla käyrällään.
Jouduimme panemaan välit kokonaan poikki.
Sano vaikka loukkaantuu, eiköhän se sillä lopu, todennäköisesti hänellä on jäänyt traumoja syömishäiriöstä lapsesta, hänelle pitää kertoa että terve lapsi ei tapa itseään nälkään vaan voi syödä sen verran kuin jaksaa.
ja teidän on iiihan pakko tavata noita mielenvikaisia?
Todennäköisesti mummon lapsen syömishäiriö on seurausta mummosta, eikä päinvastoin mummon jutut seurausta siitä.
Kannattaa rajata mummon läsnäoloa minimiin, koska hän kuulostaa aika kipeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sanoa, että tavatessamme emme enää ruokaile, vaan seurustelemme muuten. Että teidän mielestä yhdessä ateriointi voisi olla mukava hetki, jolloin nautitaan ruoasta ja keskustellaan kaikkia kiinnostavista aiheista. Jos sellainen ei onnistu, ruokailu pitää jättää väliin.
Meillä vähän vastaavassa tilanteessa (pappa oli se valittaja) minä ja lapset syötiin mummin kanssa keittiössä ja mies paoan kanssa salin puolella. Kaikille mukavampaa.
Jossain vaiheessa olivat vissiin saaneet asiat keskusteltua läpi ja yhteinen syöminen onnistui taas kun lapset olivat teinejä. Tooooosi harvoin tosin syödään yhdessä (viimeksi toissa jouluna).
Hyi, mikä mummo. Ei ole normaali. Älkää käykö siellä.