Lue keskustelun säännöt.
Miten opinnoissa p**seilleet pärjäätte töissä?
26.01.2021 |
Olen nyt työskennellyt valmistumisen jälkeen vajaa puoli vuotta ja itsellä ainakin töissä vaikeaa, vaikka opinnoissa arvosanat aika tasaista nelosta ja muutenkin panostin enemmän kuin moni muu. Opintojen alkuun tein hanttitöitä, keskivaiheilla alaa liippaavaa työtä ja loppuvaiheessa "oikeita töitä" eräässä toisessa firmassa kuin missä nyt olen (en saanut sieltä jatkoa).
Okei, tiedän että on erilaisia aloja. Omalla alalla käytetään paljoa koulussa opittua aika suoraan töissä. Ehkä vaikuttaa omaan tilanteeseen, mutta olen aivan hukassa vaikka yritin koulussa oppia edes jotain. Eikä tuota osaamattomuutta ja jatkuvaa avun pyytelyä nyt ole varsinaisesti hyvällä katsottu työpaikalla.
Meillä oli koulussa paljon porukkaa jotka vaan huitelivat opinnot läpi paljoa vaivaa näkemättä tyylin jollain ykkösillä ja muutenkin osaaminen oli mitä oli. Kuitenkin suuri osa työllistynyt. Miten pärjäätte? Annetaanko teidän töissäkin vaan vapaasti pelleillä jos olette hyvää seuraa ja hyviä tyyppejä? Vai laitatteko häpeilemättä eteenpäin vaan jotain täyttä roskaa jonka olette tehneet mutu-tuntumalla fiilis-pohjalta vaikka pitäisi noudattaa jotain sääntöjä ja lakeja yms?
Nytkin töissä teen jotain tehtäviä, mistä meillä oli opintojen loppuvaiheessa kurssilla asiaa. Tuolla kurssilla pari tyyppiä, jotka olivat olleet työelämässä jo opintojen alusta lähtien, pääsivät kurssista juuri ja juuri läpi. Eikä kysymys ole siitä että kurssilla olisi ollut jotenkin hirveän paljon teoreettisempaa asiaa kuin työelämässä. Muutenkin suuri osa porukasta itki harjoitustöissä aina opettajaa apuun, niin vaikea nähdä miten sama jengi nyt hoitaa työelämässä reippaasti ja omatoimisesti asioita. Eikä kyseessä ollut vain se ettei koulussa viitsitty panostaa, vaan ei ollut kapasiteettia ymmärtää ohjeita yms.
Ihmetyttää...
Kommentit (7)
Mulla meni teknisen alan opinnot päin peetä. Lähinnä koska en ollut tarpeeksi fiksu. Ykkösiä paljon muta jotain vitosia seassa, ka ehkä 3. Pääsin omalle alalle mutta hain tehtäviin missä asioita joita osaan.
Olen tosi omatoiminen, osaan tärkeimmän eli hakea hakukoneella. Apua pyydän tarvittaessa mutta neuvon itse myös muita. Omatoimisuus eli eka tutkitaan itse ja sitten vasta pyydetään apua on yhdistelmä, jota kukaan ei voi pitää vääränä.
Olen fiksu mut en välttämättä ymmärrä syvintä olemusta omalta alalta ja siksi en olekaan hommissa missä sitä osaamista täysillä tarvitaan. Kaikki mitä teen on priimaa yleensä. En päästä huonoja tuotoksia pöydältä eteenpäin. Olen niin älykäs että tiedän mitä osaan ja mitä en :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, tosin mun alalla akateemisten varsin teoreettisten opintojen ja käytännön työn välillä on hyvin vähän tekemistä keskenään. Joka tapauksessa joutuu kaikki oppimaan työssä vasta. Ja ekat vuodet toki asiantuntija-aloilla aina vaikeita ja illat kotona opiskelua.
Sama.
Mulla myös tekniseltä alalta "ei niin hyvät" -arvosanat. Innostuin kuitenkin opintojen loppuvaiheessa, kun pääsin työelämään ja itse asiassa lopputyöstä sain hyvät arvosanat. Työelämässä olen pärjännyt hyvin ja saanut kiitosta paljon. Suoraan niitä koulussa opittuja tietoja en ole koskaan hyödyntänyt työelämässä, työ on opettanut sen, mitä ammatillisesti osaan. Tuttavapiiriini perustuvalla tuntumalla sanoisin, että arvosanat eivät tunnu suoraan korreloivan sitä, miten työelämässä pärjää. En toki kuitenkaan halua väheksyä hyviä arvosanoja ja opintojen merkitystä.
Olen DI mutta oli koko ajan vaikeuksia matematiikan kanssa. Lopulta päädyin töihin IT-alalle mutta en loistanut sielläkään ainakaan koodaamisessa. Välillä olin projektipäällikkö ja esimietehtävissäkin koska olin hyvä tyyppi, mutta erinäisten omistajavaihtojen seurauksena minut syrjäytettiin ja jouduin taas koodaamaan. Jatkuvaa uusien asioiden opiskelua oli koko ajan mutta lopulta en jaksanut enää. Osittain siksi että puoliso on pitkään ollut sairas ja joudun hoitamaan kaikki huushollihommat kotona. Lopulta, 5 vuotta ennen eläkeikää, tuli potkut firmasta jossa olin ollut 23 vuotta. En oikein loistanut korona-sulun aikana etätöissä, mutta osittain koen että ikärasismi vaikutti.
Ihan hyvin menee. Tuntuu, että vasta työharjoittelussa opin kaikki ne oikeasti merkittävät asiat ja silloin oli motivaatio niin kunnossa oppimisen kanssa, että työpaikkakin irtosi. Lintsailin koulusta bilettämisen takia jonkin verran ja jotkin kursseista meni vähän villasella läpi, mutta ainoa oikeasti vaikea kurssi oli virkamiesruotsi. Sekin tuli kuitenkin suoritettua, enkä sitä ole sen jälkeen tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset joilla koulussa opittua käytetään suoraan työelämässä?
Hyvin, tosin mun alalla akateemisten varsin teoreettisten opintojen ja käytännön työn välillä on hyvin vähän tekemistä keskenään. Joka tapauksessa joutuu kaikki oppimaan työssä vasta. Ja ekat vuodet toki asiantuntija-aloilla aina vaikeita ja illat kotona opiskelua.