Lue keskustelun säännöt.
Romantisoitko asioita ja ihmisiä ja sitten petyt?
26.01.2021 |
Itse romantisoin varsinkin nuorempana liian usein. Halusin uskoa ja nähdä hyvää siellä, missä sitä ei ollutkaan. Monet hyvinä pitämäni tyypit olivatkin täysiä persreikiä, joita ei todellakaan olisi pitänyt kunnioittaa. Minulla on halu uskoa hyviin tarinoihin ja soveltaa niitä todellisuuteen. Mutta ne eivät koskaan sovi.
Muita romantikkoja paikalla?
Kommentit (6)
Tunsin yhden tyypin, joka oli täydellinen satuhahmo: kova lapsuus, mutta noussut sieltä upeasti ja päässyt hyvään asemaan, oli mukana kaikessa "hyvässä" ja kaikin puolin karismaattinen. Oikea Prinssi Uljas. Mutta tietysti hänen piti paljastua vaimoaan pettäväksi ja talousrikoksia tekeväksi kusipääksi, joka huijasi siinä ohessa vielä läheisiä ystäviään. Niin siinä aina käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romantisoin aina ihastukseni, mikä aina osoittautuu virheeksi. Ei ne todellisuudessa ole lainkaan sellaisia, kuin kuvittelin (tahtoisin), joten aina joudun pettymään.
Olin ennen varsinainen romantikko. Mutta koska realismi on mitä on, olen nykyään täysi kyynikko ja ihmisvihaaja. Näin se menee.
Näin on tullut tehtyä. Aikoinaan nuorena, ihan siellä hölmöimmällä aikakaudellani, eräs poikaystävä sanoikin aika tyhjentävästi, että "Kuule, mä en ole ollenkaan niin hieno ihminen kuin sä luulet", vaikka ei mikään kuspää ollutkaan. Ne sanat avasivat silmiä näkemään, ja varuillaan olemaan.
On kuitenkin ihmeellistä miten lukuisten pettymysten jälkeen vielä haluaa antaa toiselle mahdollisuuden ja uskaltaa odottaa kunnollisuutta. En halua aina ensimmäisenä uuteen ihmiseen tutustuessani olettaa häntä valehtelevaksi ja kieroksi.
Mutta useimmiten jonkinlaiseen pettymykseen joutuu päätymään, ja se on yleisimmin kateudesta johtuvaa, olen huomannut. Kun on kysynyt miksi noin teit, niin sieltä on tullut melkein aina se "No hyvähän sinun on, kun sulla on..." jne.
Onnekseni en kuitenkaan ole mikään tyhmä ja höynäytettävä rahanlainaaja tms, siihen vedän rajan. Ja koska olen "kovaluontoinen" omalla tavallani, en jää suremaan, vaan menen eteenpäin. Jos joku oli mätämuna, se saa jäädä, en katso taakseni. Se on lopullinen good bye.
Voi ei, tuliko pettymys ihastusrintamalla.
Täällä.
Uskon myös, että ikävillä ihmisillä on syynsä olla ikäviä, esim kipuja, yksinäisyyttä, kurja lapsuus. Jotain, mikä oikeuttaa heidät olemaan ilkeitä, kieroja tai epäreiluja minua kohtaan. Haluan ymmärtää liikaa, ja siitä seuraa kyllä todella helposti ns. kynnysmattoefekti.