Onko ylitarkalla ihmisellä joku diagnoosi?

Muu porukka on rentoa ja elämänhaluista, mutta kun tämä nipo tulee paikalle, kaikki jäykistyvät ja ja hän saa nipoiluillaan pelon ilmapiirin ihmisiin.

Pahinta on, että hän on esimiesasemassa, jota myös hänen esimiehensä tukee.

Luulee kuitenkin olevansa "hyvä tyyppi" ja kaikkien pitämä. 

Vai onko se sitten ihan normaalia olla aivan pilkuntarkka ja ahdistaa muitakin ominaisuudellaan?

Työpaikalla on pari henkilöä, joiden läsnäolo saa aikaan jähmettymisen. Ko. henkilöt takertuvat puheessa käytettyihin sanamuotoihin, viilaavat pilkkua toisten teksteistä ja sähköposteista ja takertuvat epäolennaisuuksiin ja ymmärtävät toisinaan tahallaan väärin esim. viestejä. On todella raskasta kokoustaa näiden ihmisten kanssa, kun sanavalintoja saa miettiä kahdesti. 

Olen miettinyt myös, mikä ajaa tällaiseen käytökseen.

Kiinnostaisi tietää, mihin sen pikkutarkkuuden suhteuttaa? Ei millään pahalla, mutta hyvin moni tekee niin löysästi ja suurpiirteisesti työnsä. Vaikka sitä kestää sanomatta mitään muille mitään voi yksikin asiallinenkin palaute saada jonkun nyyhkimään vuosikausiksi siitä palautteesta.

Jotkut haluavat vain tehdä työnsä kunnolla. Se aiheuttaa tottakai ristiriitaa, sillä töissähän pitäisi nuolla työkavereiden löysäilyä kuin tehdä oma työnsä niin hyvin kuin osaa.

Vierailija kirjoitti:

Muu porukka on rentoa ja elämänhaluista, mutta kun tämä nipo tulee paikalle, kaikki jäykistyvät ja ja hän saa nipoiluillaan pelon ilmapiirin ihmisiin.

Pahinta on, että hän on esimiesasemassa, jota myös hänen esimiehensä tukee.

Luulee kuitenkin olevansa "hyvä tyyppi" ja kaikkien pitämä. 

Oletko miettinyt millainen työporukka teillä oikeasti on? Rento ja elämänhaluinen... ei tehdä sovittuja töitä. Huitaistaa vähän sinne päin.

Kahvilla ja syömässä istutaan ja venytään tunteja ja valitellaan kiirettä sekä idioottia esimiestä.

Miksi kaikkeen pitää nykyään olla jokin diagnoosi? Ylitarkka ihminen voi olla ylitarkka ihan ilman diagnoosiakin. Vähän niin kuin voi olla kusipää ilman narsismia.