Kylllä yksi tärkeimpiä asioita elämässä on uteliaisuus ja halu tutustua erilaisiin asioihin ja erilaisiin ihmisiin. Se on koko elämä ja se mikä tekee elämästä rikkaan.

Hyvin sanottu siellä takana.

No jaapa. Ihmiset ovat erilaisia. Uteliaisuus ja halu oppia uusia asioita on hyvä piirre ihmisessä ja merkki älykkyydestä, mutta ihmiset ovat kiinnostuneita ja suuntautuneita eri asioihin. Joku haluaa tietää ympäristön ihmisten asioista, toiset seuraavat intohimoisesti uutisia, kolmannet opiskelevat koko ajan uutta, neljännet ovat jonkin kapeamman aihealueen kaiken-tietäjiä, viidennet akateemisia tutkijoita...

Esimerkiksi minua kiinnostavat ihmiset isompina joukkoina. Sosiologia, yhteiskuntatiede, kulttuurintutkimus. Olen koulutukseltanikin yhteiskuntatieteen maisteri. En sen sijaan ole kiinnostunut puolituttujen tekemisistä ja sanomisista ja työpaikkajuorut eivät yhtään nappaa.

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Olen ajoittain kadottanut tuon mielenkiinnon ja elämä on tuntunut tyhjältä niinä hetkinä. Juttelin viisikymppisen työkaverini kanssa, joka kertoi silmät hehkuen, miten paljon kiinnostavia asioita hän on päässyt työelämässä tekemään ja opettelemaan, eikä todellakaan halua eläkkeelle pitkään aikaan. On todella pätevä kaveri ja myös tehnyt vaikka mitä, mm. rakentanut oman talonsa alkaen puiden kaatamisesta.

Vähän harmittaa, että en itse tunnista aivan yhtä kovaa paloa asioiden oppimiseen ja tekemiseen. Ehkä pitäisi tuunata hiukan omaa alaa töissä.

Sinut hakataan maan rakoon, koska kuvittelet olevasi jotakin.

Ajattelen samoin.

Nykyisessä työssä kiinnostavin asia on ihmiset. Mitä vanhemmaksi tulee, niin erilaiset ihmiset vaan ovat elämän suola.

Kyllä vaan. Sepä se onkin, että kun säilyttäisi sellaisen eteenpäinvievän elämänpalon. Jaksaisi aina vaan innostua uusista asioista, ihmisistä, oppia, ihmetellä. Ollaan elämänhalun ytimessä.