Ratkaiskaa elämäni suunta.

Mies on alkanut ahdistaa. Tuntuu että en itse saa arvostusta enkä voi tehdä mitään. Kaikki on samantekevää siltä kantilta että elämä olisi mielenkiintoista hyvällä tavalla.
Mies torppaa ajatukseni. Se katkeroittaa. Hän ei kuuntele eikä halua puhua suhteesta.
Huusholli kaipaisi korjaamista mutta katkerana en halua käyttää rahojani toisen omaisuuteen.
En tee mitään, käyn työssä, kotona, työssä, kotona. Arvostusta ja iloa ei ole.
Koitan osallistua mutta kaikki valuu käsistä.
Nielisinkö katkeruuden? Alkaisin tekemään asioita vaikka menettäisin rahojani ehkä eron tullen? Haluisin olla oma iloinen itseni.