Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä asia selvitettäisiin, en ymmärrä miestä.
21.05.2009 |
Kertokaa, miten teillä, koska selkeästi minulla ja miehellä on tilanteen käsittelystä täysin erilainen mielipide.
Poika(juuri 7v) teki jotain todella hölmöä ja vaarallista, josta olisi voinut tulla isotkin vahingot. Poika teki kuitenkin sellaista, josta on muutamaankin kertaan kielletty tekemästä. Tosin silloin ei ole mitään tehnyt vaan varmuuden varaksi varoitettu ja kielletty asiasta. No nyt se sitten teki sen, mistä oli kielletty.
Onneksi kuitenkaan mitään pahaa ei ehtinyt tapahtua ja naapurin mies ehti ensiksi paikalle. Pyysin heti pojan kotiin keskustelemaan. Ja en voi kieltää, ettenkö olisi itsekin ollut todella järkyttynyt tapahtuneesta, etenkin kun ajattellin mitä olisi voinut käydä ja tunsin itseni todella huonoksi vanhemmaksi, etten kuitenkaan ollut saanut asiaa tarpeeksi selvästi sanottua pojalle.
Poika tuli sisälle ja heti sanoin pojalle, ettei niin saa tehdä ja kerroin, miten pahasti olisi voinut käydä. Eniten ärsytti mies, joka ei millään olisi malttanut lopettaa lehden lukua ja mennä ulos asiaa selvittämään, jossa naapurin mies jo asialle jotain teki. Mies suorastaan mateli ensin etsimään kenkiä, ei siis puhettakaan juoksuaskelista, joita olisi voinut olettaa näkevän. Itse olin vielä aamuvaatteissa ja puin pienemmälle vaatteita.
No sitten sanoin miehelle (ehkä järkytyksestä hieman äänenetaso oli normaalia korkeampi, mutta en siis huutanut), että nyt poika sisälle ja yhdessä keskustellaan asiasta. Mies oli sitä mieltä, että molemmat keskustellaan erikseen, mutta ei missään nimessä yhdessä. Ja minä en kuulemma sitä asiaa päätä ja en voi määrätä, että yhdessä keskustellaan. En edes kokenut määrääväni vaan oletin sen olevan itsestäänselvyys. Olin kuitenkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että näin vakavasta asiasta keskustellaan yhdessä vanhempina. Tämä on oikeastaan ensimmäinen todella vakava asia, jota lapsi on keksinyt. Toki pienemmistä asioista keskustellaan sen vanhemman kanssa, joka on paikalla. Mutta nyt oli täysin eri tilanne, minusta.
No sitten me istutaan pojan kanssa keittiön pöydän ääreen ja odotellaan isää. Isä menee olohuoneen sohvalle. Kun sanon, etä tule nyt tänne, että keskustellaan asiasta, niin mies vastaa, että minä en voi määrätä, että missä keskustellaan. Ihmettelin vain, etä kun täällä jo kaksi odottaa, niin eikö hän voisi tulla meidän luokse. Sitten mies pyysi poikaa sohvalle luokseen. Poika meni (ja minä perässä) ja sitten oli tarkoitus keskustella siellä. Sitten mies makasi niin, etten hänen polven takaa nähnyt pojan kasvoja. Pyysin, että laskisi polven alas, jotta näkisin. Seuraavaksi mies alkoi vaatia vastausta siihen, että miksi minun pitäisi nähdä poika? Siis en ymmärrä ollenkaan. Sanoin, että minä haluan nähdä niiden ihmisten kasvot, joiden kanssa keskustelen. Mies lähti pois tilanteesta, koska joutui laittamaan polven alas (?). Maarittelun jälkeen tuli takaisin ja aloitettiin keskustelu. Sitten mies on ihan hiljaa ja kysyn, että miten hän asiaan sanoisi. Mies ilmoitti, ettei meinaa sanoa mitään. Hän haluaa keskustella pojan kanssa kahdestaan ja ilman minua. Minun ei kuulemma olisi tarvinnut poistua tilanteesta, mutta minun olisi pitänyt olla hiljaa (!). Lähdin pois, koska en voinut olla paikalla, kun mies lyö minun arvovaltani täysin lyttyyn lapsen edessä. Selvä viesti lapselle, ettei äitiä tarvitse kuunnella!
Minusta tämä oli todella väärin minua kohtaan, reagoinko teidän mielestä väärin? Minusta lapsen pitäisi nähdä, että vanhemmat keskustelevat yhdessä ja molemmat päättävät ja noudattavat samoja sääntöjä. Minusta mies teki nyt itsestään lapsen silmissä sen, joka päättää ja jonka sanaa on uskottava. Äidin arvovallan hän murskasi täysin ja vielä lapsen nähden.
Ottaa niin paljon päähän, että en yksinkertaisesti pysty katsomaan tuota miestä tai olemaan samassa huoneessa sen kanssa. Minusta tämä ei kerro mitään hyvää meistä pariskuntana tai vanhempina. Eikä ole eka kerta kun mies ei suostu keskustelemaan kanssani, edes niistä tärkeimmistä asioista.
Että V*t*ttaa!
Kommentit (16)
Meillä on kyllä käytäntönä että jos joku lapsista jotakin törttöilee, niin yritämme elekielellä ja kaikin tavoin viestittää miehen kanssa toisillemme mitä mieltä olemme ja vetää aina yhtäköyttä lapsen edessä. Vaikka toinen ei olisi edes ihan tietoinen mitä on tapahtunut, niin luotamme toisiimme, että voimme aina lapsen edessä olla johdonmukaisia. Sitä kyllä kutsutaan ihan vanhemmuudeksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on nolona ja häpeää tilannetta, eikä hänellä ole sellaista kykyä keskustella asioista kuin naisella. Tämä kärjistettyä, mutta näin se yleensä on.
Vahingoittiko poika naapurin omaisuutta?
Miehesi käyttäytyi lapsellisesti tilanteessa, jossa olisi pitänyt etusijalla olla pojan käytöksestä keskusteleminen ja huomio kääntyi siitä pois.
Sinä puolestasi pidit jääräpäisesti kiinni siitä, että nyt keskustellaan _yhdessä_. Ihan hyvin olisit voinut keskustella ensin itse pojan kanssa ja antaa miehen keskustella ilman sinua, jos hän sitä nyt jostain syystä piti tärkeänä. Ja sinulla oli vielä yksi tilaisuus (olla hiljaa kun mies oli valmis puhumaan pojan kanssa) ja senkin jätit loukkaantuneena käyttämättä.
Nyt tilanne jäi käsittelemättä ja pojalle varmasti ristiriitainen olo.
Ainakin käytöksellään sekoittaa lasta entisestään. Mitätöi äidin arvovallan kokonaan. Kostautuu myöhemmin lapsen käytöksena takaisin tuollainen...
Toisaalta jos meillä olisi vastaava tilanne (voisin hyvin kuvitella) ja mieheni haluaisi välttämättä puhua kahdestaan pojan kanssa, niin antaisin heidän keskustella rauhassa. Mun mieheni voisi myös hyvin reagoida noin vaikeassa tilanteessa, eli ihan ensimmäiseksi haluaisi etäisyyttä sinun/naisen tunnepurkaukseen vetäytymällä pois tilanteesta. Sitten miehelle tulee tarve puhua silmästä silmään poikansa kanssa kuten MIES-MIEHELLE ja siihen ei vouhottavia naisia tarvita.
Ymmärrän myös täysin sinun näkökantasi, koska itsekin haluaisin aina pitää suunnilleen perhekokouksen, jos jostain isommasta ongelmasta on kyse. Nykyään olen kuitenkin jo oppinut sietämän, että joskus mieheni haluaa yksinkertaisesti sulkea minut ulkopuolelle omasta kasvatustyylistään. Onneksi tätä tapahtuu harvoin, mutta kuvaamassasi tilanteessa näin voisi meilläkin käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten asiat hoidetaan. Jos yhdessä keskustellaan, kaikki ei voi puhua _yhtä_ aikaa, vaan jonkun on pakko olla hiljaa kun toinen puhuu. Jos molemmat puhuu yhtä aikaa mistään ei tule mitään.
En tarkoittanut sitä, että sun pitää olla kokonaan hiljaa, mutta kun sulle oli niin tärkeää puida asiaa yhdessä niin olisit ollut hiljaa silloin kun miehesi oli valmis keskustelemaan.
Taisit oikeasti haluta, että sinä puhut ja poika ja mies kuuntelevat.
Minä en juuri sitä ymmärrä, että miksi minun pitäisi olla hiljaa ja vain mies saisi puhua. Minusta se ei kuulosta ollenkaan tasa-arvoiselta. Yhdessä keskustelemisnen on juuri sitä, että molemmat voivat osallistua keskusteluun. Minä haluan olla mukana ja tietää mitä yhdessä sovitaan ja miten toimitaan. Eli molemmat toimivat samalla tavalla. Tämä oli kuitenkin todella iso juttu, jossa olisi voinut käydä pahoja vahinkoja niin ihmisille kuin toisten omaisuudelle. Ymmärrän hyvin, että pienemmät asiat voi keskutelle se vanhempi, joka on paikalla. Jos lapsi olisi heittänyt pallon tai kiven naapurin ikkunaan, niin se olisi vielä ollut minustakin sen verran pieni asia, että se vanhempi sopii, kumpi on ensiksi paikalla. Mutta tässä oli paljon isommasta kyse.
Minä halusin keskustella yhdessä, koska minusta tietyt asiat keskustellaan yhdessä ja sillä myös lapselle viestiään se, että vanhemmat ovat samaa mieltä asiasta ja molempia on kuunneltava ja molempia on uskottava.
Meillä kotona ikävä kyllä isä puhui aina veljen kanssa kahden ja tämä vaikutti suoraan siihen, että veljeni ei uskonut äitiäni missään vaan ihan pokkana teki toisin vaikka äitini olisi mitä yrittänyt. Kaikessa mitä veli äidistä sanoo (vieläkin), niin heijastuu se, ettei arvosta millään tavalla äitiänsä. Kivahan se oli äidin yrittää saada kaksimetrinen teini uskomaan mitään, kun oli määrätietoisesti opetettu, että vain isää tarvitsee kuunnella. Ja isä oli silloin jo ulkomailla töissä.
Ehkä vain olen oppinut lapsuudenkodissa huomamaan, että molempien vanhempien tulisi olla samanarvoisia, eikä toinen ole viisaampi, jolla pitäisi olla aina etuoikeus puhua kahden lapsen kanssa ja sulkea toinen vanhempi ulos tilanteesta, joka kuitenkin koskee molempia (kaikkia). me molemmat olemme kuitenkin ihan samalla tavalla vastuussa asiasta ja korvaustenkin suhteen.
En kyllä ymmärrä seuraavaa:
"Ja sinulla oli vielä yksi tilaisuus (olla hiljaa kun mies oli valmis puhumaan pojan kanssa) ja senkin jätit loukkaantuneena käyttämättä."MInä koen olevani ihan syystäkin loukkaantunut. Eikö sinua loukkaisi, että mies lapsen kuullen antaa ymmärtää, että on ihan oikein sulkea toien AIKUINEN pois keskustelusta, koska mies itse ei halua toista siihen. MIkähän arvo minun vanhemmuudella on miehen silmissä ja mitenhän lapsi tämän ajattelee. MInulla on kokemusta, että lapsi saadaan helpostikin ajattelemaan, ettei toisen aikuisen sanomisilla ole väliä ja siksi sitä ei edes tarvita mukaan keskustelemaan.
Siis minä koen olevani täysin samanarvoinen. Osaan kyllä olla hiljaa, mutta minusta jos yhdessä keskustellaan, niin sillloin kaikki osapuolet saavat puhua, eikä jonkun (naisen) pitäisi vain älytä olla hiljaa tai muuten pilaa keskustelun.
Jos minun pitää kunnioittaa sitä mitä mies haluaa, niin milloin kunnioitetaan sitä mitä minä haluan. Minä olisin ehdotomasti halunnut olla mukana kekustelussa, mutta mies ajoi minut siitä pois. Minä olen todella loukkaantunut. Etenkin kun minä en edes aluksi ollut äänessä vaan sanoin miehelle, että sinä voit vaikka aloittaa ja sanoa, mitä haluat sanoa. Minä olin hiljaa tämän aloituksen jälkeen. Mies ei kuitenkaan keskustellut asiata vaan ilmoiti, ettei meinaa keskustella, jos minä olen siinä. Ja tämän lapsen kuullen. Jotenkin en jaksa yhtään ihmetellä, että poika seuraavan kerran ilmoittaa, että hän ei meinaa keskustella asiasta minun kanssa vaan isän kanssa. Vielä mielenkiintoisempaa siitä tulee, jos tästä tulee joskus ero, nin lapsi on opetettu kuuntelemaan vain toista vanhempaa.
Toimitaanko teillä oikeasti niin, että äidillä on yksi mahdollisuus ja se on olla hiljaa?
Miehesi käyttäytyi lapsellisesti tilanteessa, jossa olisi pitänyt etusijalla olla pojan käytöksestä keskusteleminen ja huomio kääntyi siitä pois.
Sinä puolestasi pidit jääräpäisesti kiinni siitä, että nyt keskustellaan _yhdessä_. Ihan hyvin olisit voinut keskustella ensin itse pojan kanssa ja antaa miehen keskustella ilman sinua, jos hän sitä nyt jostain syystä piti tärkeänä. Ja sinulla oli vielä yksi tilaisuus (olla hiljaa kun mies oli valmis puhumaan pojan kanssa) ja senkin jätit loukkaantuneena käyttämättä.
Nyt tilanne jäi käsittelemättä ja pojalle varmasti ristiriitainen olo.
Minä en juuri sitä ymmärrä, että miksi minun pitäisi olla hiljaa ja vain mies saisi puhua. Minusta se ei kuulosta ollenkaan tasa-arvoiselta. Yhdessä keskustelemisnen on juuri sitä, että molemmat voivat osallistua keskusteluun. Minä haluan olla mukana ja tietää mitä yhdessä sovitaan ja miten toimitaan. Eli molemmat toimivat samalla tavalla. Tämä oli kuitenkin todella iso juttu, jossa olisi voinut käydä pahoja vahinkoja niin ihmisille kuin toisten omaisuudelle. Ymmärrän hyvin, että pienemmät asiat voi keskutelle se vanhempi, joka on paikalla. Jos lapsi olisi heittänyt pallon tai kiven naapurin ikkunaan, niin se olisi vielä ollut minustakin sen verran pieni asia, että se vanhempi sopii, kumpi on ensiksi paikalla. Mutta tässä oli paljon isommasta kyse.
Minä halusin keskustella yhdessä, koska minusta tietyt asiat keskustellaan yhdessä ja sillä myös lapselle viestiään se, että vanhemmat ovat samaa mieltä asiasta ja molempia on kuunneltava ja molempia on uskottava.
Meillä kotona ikävä kyllä isä puhui aina veljen kanssa kahden ja tämä vaikutti suoraan siihen, että veljeni ei uskonut äitiäni missään vaan ihan pokkana teki toisin vaikka äitini olisi mitä yrittänyt. Kaikessa mitä veli äidistä sanoo (vieläkin), niin heijastuu se, ettei arvosta millään tavalla äitiänsä. Kivahan se oli äidin yrittää saada kaksimetrinen teini uskomaan mitään, kun oli määrätietoisesti opetettu, että vain isää tarvitsee kuunnella. Ja isä oli silloin jo ulkomailla töissä.
Ehkä vain olen oppinut lapsuudenkodissa huomamaan, että molempien vanhempien tulisi olla samanarvoisia, eikä toinen ole viisaampi, jolla pitäisi olla aina etuoikeus puhua kahden lapsen kanssa ja sulkea toinen vanhempi ulos tilanteesta, joka kuitenkin koskee molempia (kaikkia). me molemmat olemme kuitenkin ihan samalla tavalla vastuussa asiasta ja korvaustenkin suhteen.
En kyllä ymmärrä seuraavaa:
"Ja sinulla oli vielä yksi tilaisuus (olla hiljaa kun mies oli valmis puhumaan pojan kanssa) ja senkin jätit loukkaantuneena käyttämättä."
MInä koen olevani ihan syystäkin loukkaantunut. Eikö sinua loukkaisi, että mies lapsen kuullen antaa ymmärtää, että on ihan oikein sulkea toien AIKUINEN pois keskustelusta, koska mies itse ei halua toista siihen. MIkähän arvo minun vanhemmuudella on miehen silmissä ja mitenhän lapsi tämän ajattelee. MInulla on kokemusta, että lapsi saadaan helpostikin ajattelemaan, ettei toisen aikuisen sanomisilla ole väliä ja siksi sitä ei edes tarvita mukaan keskustelemaan.
Siis minä koen olevani täysin samanarvoinen. Osaan kyllä olla hiljaa, mutta minusta jos yhdessä keskustellaan, niin sillloin kaikki osapuolet saavat puhua, eikä jonkun (naisen) pitäisi vain älytä olla hiljaa tai muuten pilaa keskustelun.
Jos minun pitää kunnioittaa sitä mitä mies haluaa, niin milloin kunnioitetaan sitä mitä minä haluan. Minä olisin ehdotomasti halunnut olla mukana kekustelussa, mutta mies ajoi minut siitä pois. Minä olen todella loukkaantunut. Etenkin kun minä en edes aluksi ollut äänessä vaan sanoin miehelle, että sinä voit vaikka aloittaa ja sanoa, mitä haluat sanoa. Minä olin hiljaa tämän aloituksen jälkeen. Mies ei kuitenkaan keskustellut asiata vaan ilmoiti, ettei meinaa keskustella, jos minä olen siinä. Ja tämän lapsen kuullen. Jotenkin en jaksa yhtään ihmetellä, että poika seuraavan kerran ilmoittaa, että hän ei meinaa keskustella asiasta minun kanssa vaan isän kanssa. Vielä mielenkiintoisempaa siitä tulee, jos tästä tulee joskus ero, nin lapsi on opetettu kuuntelemaan vain toista vanhempaa.
Toimitaanko teillä oikeasti niin, että äidillä on yksi mahdollisuus ja se on olla hiljaa?
Miehesi käyttäytyi lapsellisesti tilanteessa, jossa olisi pitänyt etusijalla olla pojan käytöksestä keskusteleminen ja huomio kääntyi siitä pois.
Sinä puolestasi pidit jääräpäisesti kiinni siitä, että nyt keskustellaan _yhdessä_. Ihan hyvin olisit voinut keskustella ensin itse pojan kanssa ja antaa miehen keskustella ilman sinua, jos hän sitä nyt jostain syystä piti tärkeänä. Ja sinulla oli vielä yksi tilaisuus (olla hiljaa kun mies oli valmis puhumaan pojan kanssa) ja senkin jätit loukkaantuneena käyttämättä.
Nyt tilanne jäi käsittelemättä ja pojalle varmasti ristiriitainen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääsi tilanteesta kuin koira veräjästä, kun te vanhemmat tapelitte kumman tapa on oikea ja kumpi on korkeamalla kodin hierarkiassa.
Keskustelkaapa miehen kanssa ihan rauhassa ilman tunne kuohuja miten seuraavalla kerralla toimitaan. Koska kasvatuksessa pitää olla yhteiset suuntaviivat
mies että poika ei tunne itseään ihan lytätyksi, jos molemmat vanhemmat yhdessä pauhaa ja saarnaa? Halusikohan hän tiedustella miksi poika teki kuten teki? Vaikka asia oli kiellettyä.
Musta tuntuu että sinä olet ihan ylikierroksilla asian tähden etkä siis kykene jätkevästi keskustelemaan pojan kanssa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oltiin vaan miehen kanssa niin eri aalloilla tuommosissa asioissa.
Nyt ollaan erottu.
Lapsi äkkiä oppii, että isä ja äiti eivät vedäkään yhtä köyttä ja osaa myöhemmin käyttää tilannetta hyväkseen.
Olisi hyvä jos voisitte miehenne kanssa sopia miten tällaisissa tilanteissa käyttäydytään. On tärkeää, että toimitte yhdessä, perheen yhteisillä säännöillä.
Mulla on veli, joka sai kovin ristiriitaisia viestejä äidiltä ja isältä. Heilahti reppana ihana raiteiltaan. Syy vanhempien viestintäongelmiin oli, että äiti oli kyllästynyt isääni ja halusi eroon. Teki kiusaa sitten mm. lastenkasvatusta koskevilla asioilla. Kun isäni jotain kielsi tai sopi sääntöjä, niin äiti ne heti romutti ja antoi pojan tehdä päinvastoin. Pitemmän päälle huono ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaarallinen" ja "kielletty" on niin suhteellinen käsite.
niin opi nyt kerrasta se. Seuraavalla kerralla hoidat koko homman itse, etkä päästä miestäsi millään tavalla sekaantumaan asiaan ennen kuin olet itse selvittänyt sen poikasi kanssa. Pidä tiukasti kiinni siitä, mitä olet pojalle sanotut. Jos miehesi sitten yrittää sabotoida kasvatustasi, tee seksilakko, ja ilmoita miehelle tarkasti, mikä on lakon syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ni teet kyllä asiasta härkäsen. Olet ollu liiaksi kotona, ja pieni välimatka kotiin tekisi sulle hyvää, oikeesti. Jos teillä ei sen suurempia murheita ole, ni ole kiitollinen. Muista että sinä et ole mikään ylin päätäntävalta, etkä myöskään voi määrätä toisten aikuisten käytöstä, et myöskään puolisosi. Jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla, oli se sitten sinun mieleesi tai ei. Jotkut äidit on ylipäteviä kotiin, olisiko sinulla mahdollisesti asia näin?
ainakin haluan itse tulevaisuudessa myös osallistua vakavampiin keskusteluihin. Pitää lapsen oppia siihen että myös äitiä pitää kuunnella ja totella.
Enkä tarkoita sellaista että molemmat huutaa ja paasaa lapselle. Vaan ihan KESKUSTELUA että miksi ei saa tehdä yms. yms.
kuulosta kaksiselta parisuhteelta, kumpikin yrittää vain päästä toisen niskan päälle.