Mitä häpeät?

Elämääni.

Itseäni.

Sitä etten jaksa suorittaa samalla tavalla kuin moni ystäväni. Minulla ei ole edes lapsia. Olen väsynyt, enkä jaksa lähteä työpäivän jälkeen harrastamaan. Hyvä että jaksan edes tehdä kokonaista työpäivää.

Olisi ihanaa olla sellainen pirteä mimmi joka herää kuudelta lenkille, menee töihin, tekee terveellistä ruokaa, ja harrastaa jotain järkevää iltaisin. Minä vain makaan sohvalla ja pelaan jotain peliä kaljaa juoden. 

Ei tule mieleen mitään häpeämisen arvoista.

Työttömyyttäni ja taitamattomuuttani

Kun en jaksa ja osaa siivota

Kun en oo oppinu puhumaan englantia ja ruotsia.

Kun en osaa matikkaa.. oon surkee siinä.

Kokeile lukea Antti Holman uusin kirja. Se on tarina häpeästä.

Kun oon niin huono koulussa ja huono todistus. Olen tyhmä.

Kun katson teinejä, tunnen myötähäpeää siitä, että he ovat niin massalampaita. Pitää olla paskaan hinkattu kånken, jopo, paljaat nilkat, i(diootti)Phone.

Mammojen tietämättömyyttä valaisinasennuksissa.

Saamattomuuttani, laiskuuttani ja viivyttelyä. Ne ovat piruja jotka estävät minua olemasta se tehokas yksilö joka haluaisin olla. Vaikeaa oppia noista pois ja kun olen niin onnekas että minulla on (ainakin vielä) työpaikka ja opiskelupaikka, niin työt kuin opiskelutkin kärsivät kun viivyttelen, laiskottelen enkä saa mitään aikaiseksi usein koko päivänä. Aikomus on aina herätä aikaisin, lukea tänään kolme-neljä tuntia, tehdä ahkerasti töitä, mennä aikaisin nukkumaan, olla katsomatta hömppää telkkarista...mutta ei. Mikään näistä ei onnistu ikinä. Aikomus on perintöni?