Ekaluokkalaisen puhevika, vaatiiko aina kuntoutusta?

Ehdottomasti kuntoutusta. Muuten puhevika voi jäädä pysyväksi ja voi harmittaa ja haitata paljonkin aikuisena. Hölmösti puhuva aikuinen leimautuu helposti vähintäänkin tyhmäksi.

Miksi ihmeessä edes kysyt tätä? Lapsesi tarvitsee nyt apua ja sinä olet vastuussa avun hankkimisesta.

Heti puheterapeutille! Ehdottomasti korjattava, vika vaikuttaa erittäin haitallisesti jatkossa. Myös kiusaamista tapahtuu usein pientenkin puhevikojen vuoksi.

Mihin vika vaikuttaa jatkossa "erittäin haitallisesti"? -ohis

Tottakai kannattaa ja täytyykin kuntouttaa, mahdollisimman ajoissa niin pääsee siitä vaiheesta ohi ja eteenpäin.

Itsellä oli pienenä ärrävika ja joutui just hakeen sanoja ja miettiin paljon synonyymejä että sai asiansa selvitettyä ymmärrettävästi. Ja hajotti kyllä melkoisesti kun ei saanut asiaa selvitettyä kun ei löytynyt hyvää korvaavaa sanaa ja kun joutui puhumaan sitten ärrät ällinä viimeisenä keinona ja jankkaamaan ja elehtimään eikä silloinkaan aina tullut ymmärretyksi vaikka kuinka yritti.

Mä korjautin omaan laskuun ekaluokkalaisen ärrävian. Hänen luokkatoverinsa äiti arvosteli kovaan ääneen vanhempainillassa, miten puhevikojen korjauttaminen on lapsen persoonan muuttamista. Kyse on persoonallisesta tavasta puhua, eikä pidä käyttää termiä vika. Vanhempi, joka korjauttaa lapsen puhetta, ei hyväksy tätä sellaisena kuin on, mikä voi johtaa mielenterveysongelmiin.

No, arvatkaa kummalla lapsella on nyt niitä mielenterveyshaasteita: sillä jonka puheesta ei edelleenkään saa kunnolla selvää, vs. lapseni, jolta olen nujertanut itsetunnon viemällä puheterapeutille muutaman kerran... Nyt puhuu virheettömästi. Ajattelen, että jos lapsi haluaa myöhemmin puhuja-ammattiin, ei ainakaan puheviat ole sitä unelmaa sotkemassa. Koen olevani vastuussa niiden hoitamisesta.

Kuntouta. Näin ekalla luokalla voi pärjätäkin vielä tosi hyvin, mutta tuo omien sanojen keksiminen, kiertoilmauksien käyttäminen ja sanojen hakeminen viittaa siihen, että kielellisessä hahmotuksessa on jotakin häikkää. Ehdottomasti puheterapiaa ja erityisopettajan konsultaatio.

T. Erityisopettaja

Älytön kysymys. Tietysti puheterapiaan ja äkkiä.

Tunnen ihmisen, jonka (mun mielestä jopa aika lievä) puhevika on aiheuttanut mm. sellaista, että puhelimessa luullaan hänen olevan kännissä. Eli aikuisena voi harmittaa.

Ekaluokalla ei pitäisi enää olla puhevikoja. Meidän kunnassa tosin näkyy se, että puheterapiaan on vaikea päästä. Jokaisessa ekaluokassa on useita oppilaita, joilla on jokin vielä korjaamaton puhevika. Tuntuu jopa epäreilulta, että vielä kymmenen vuotta sitten omat lapseni pääsivät puheterapiaan (käytiin 3 - 5 kertaa), mutta nyt ei enää pääse. Oma nuorinkaan ei päässyt, mutta käytin kotona samoja materiaaleja kuin isommilla ja sain nuorimman oppimaan.

Voiko joku oikeasti edes kysellä tällaista?

Puheterapeutti kommentoi täältä että kuulostaa kuntoutusta vaativilta pulmilta, eka ja tokakin luokka vielä menee vähän heikommillakin kielellisillä taidoilla mutta kolmosella tulee jo ongelmia jos ei ole saanut tukea.

Vaadi lapsellesi kuntoutusta, korona ei ole mikään syy keskeyttää kuntoutusta. Sitä toteutetaan etänäkin.

Lapseni r-vikaa ei saatu korjattua ajoissa, r-koulu puheterapeutilla ei auttanut, olisi pitänyt leikata nielurisat ensin. Väärä r sai vuosien mittaan leukaluut kasvamaan väärin ja vanhempana joutui isoon leukaleikkaukseen ja lisäksi oikomishoitoon siksi.

Eli TODELLAKIN kannattaa puheviat korjata. Harmittaa, että meille vaan koululääkärikin sanoi, ettei tarvitse korjata äännettä ja että nykyään jokaisella on yksilöllinen r jne bullshittiä. Kunta taisi vain säästää, kun ei halunnut panostaa asiaan silloin.

Omalla lapsellani oli ärrävika ja vaikka puheesta selvää saikin, pidin tärkeänä että vika korjattiin ärräkoulussa. Nimenomaan ajattelin sitä, että hukkaan menee hyvää energiaa, jos tulevaisuudessa jatkuvasti pitää miettiä kiertoilmauksia korvaamaan ärrällisiä sanoja. Kiusaamisenkin aiheeksi se olisi voinut koitua.

Itselläni on lievempi ärrävika, mutta kyllä ärräni sorahtelee turhan paljon. Ei mun kouluaikana sellaiseen tartuttu. Voihan sitä yksilöllisenä pitää, mutta itseäni välillä nolottaa.

Ap:n kuvauksen perusteella kyse ei ole vain puheviasta vaan laajemmasta kielellisestä ongelmasta. Terapia toivottavasti kestää pitkään, ei tuo pikana mene ohi.