Äidin fiilikset, kun lapsi pitää viedä hoitoon
En koskaan ajatellut sen tuntuvan näin pahalta kun pitää mennä töihin ja lapsi pitää viedä hoitoon. Huomenna alkaa työt ja lapsi menee anopille hoitoon, koska saamme päiväkotipaikan vasta myöhemmin keväällä.
Mutta taapero on niin kiinni minussa, että pahaa tekee hänen puolestaan. Aivan varmasti pärjää alun jälkeen, mutta itseäni harmittaa, stressaa, jännittää, ärsyttää ja vaikka mitä muuta. Ja vaikka anoppi onkin mitä ihanin, niin silti tulee sellainen olo ettei hän osaa hoitaa tätä minun omaa lastani.
Eli miten äitinä olette selvinneet lapsen hoidon aloituksesta? En ennen lasta ole edes ajatellut, että se voisi tuntua näin pahalta.
Kommentit (4)
Normaalia, ja tunnistan itseni tuosta. Se on sinulle vaikeampaa kun lapselle. Tirautat sitten vaikka autossa kun lapsi on viety hoitoon, älä lapselle näytä ahdistustasi.
Lapsi pärjää. Sinäkin pärjäät.
Minkä ikäinen lapsi? Tuttu tunne, mutta usko pois: kyllä he pärjäävät. Tuttu hoitaja, tekee varmaan kaikkensa, että onnistuu. Älä tartuta omaa ahdistustasi lapseen, hän vaistoaa sinun mielentilasi. Ole itse reipas ja iloinen, itke vasta nurkan takana. Jo aika pieni lapsi tajuaa, kun kerrot milloin palaat töistä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi? Tuttu tunne, mutta usko pois: kyllä he pärjäävät. Tuttu hoitaja, tekee varmaan kaikkensa, että onnistuu. Älä tartuta omaa ahdistustasi lapseen, hän vaistoaa sinun mielentilasi. Ole itse reipas ja iloinen, itke vasta nurkan takana. Jo aika pieni lapsi tajuaa, kun kerrot milloin palaat töistä.
Vähän päälle vuoden ikäinen. Koronan takia ollut tosi vähän kenelläkään hoidossa aiemmin.
Olen aina aiemmin itsekseni ihmetellyt mitä rankkaa siinä nyt on viedä lapsi hoitoon, koska kyllähän ne siellä pärjää. Mutta hitto kun tämä on rankkaa..
(En koskaan ole sanonut mielipidettäni kellekään, vaan aina tsempannut kavereitani. Mutta nyt oman lapsen kohdalla vasta tajuan asian).
Ap
Minua itkettää, mutta lapselle yritän esittää asian valoisat puolet vakuuttavasti.