Mistä koet kateutta toisille?

Toisten nimistä! Aivan valtavasti! Siksi kiusaan!

T.Nimihullu

En mistään. Olen tyytyväinen siihen vähään mitä minulla on :)

En tiedä miksi kadehtisin/haluaisin itselleni sitä mitä jollain toisella on. Jokainen luo itse onnen ja eri asiat tekevät eri ihmiset onnellisiksi.

Kauneudesta. T. Rumilus

En oikein mistään. Meillä jokaisella on oma elämämme elettävänä. Kenelläkään ei ole niin täydellistä, että olisin kateellinen pitkään.

Nimikateellinen tunnustaa olevansa kateellinen nimien lisäksi myös siitä että muilla on elämässä mielekästä sisältöä. Nimikateellisella vain ruutu rasvaisen pesemättömän pottunokkansa edessä ja ruutuvihkoon kirjoittamansa mieltä kaiherruttavat aina samat nimet joita jauhaa päivästä toiseen.

Soittotaidosta, olipa instrumentti mikä tahansa.

Joskus olen kateellinen muille sukulaisista/turvaverkostosta.

Toisaalta olen onnellinen esim. että minulla edes mies jakamassa vastuuta perheestä, kaikilla ei ole edes sitäkään vähää.

On varmasti luonnollista ihmiselle tuntea toisinaan kateutta jostain, mutta on hyvä silloin ajatella niitä pieniäkin asioita, jotka itsellä kuitenkin hyvin. Ei täällä kuitenkaan ikinä ole kaikki täydellisesti kenelläkään, turha velloa katkeruudessa.

Terveydestä! Samalla pistelee niin vihaksi kun terveiden asenne on se että jokainen sairaus on itseaiheutettu, vaikka lääkärit ja tutkijat sanoisi mitä. Pilkkanaurua saa oireilleen ja kivuilleen, vaikka ei edes jatkuvasti valita. Jos perusterve joskus sairastaakin jotain ohimenevää, he ovat mielestään oikeasti kipeitä ja tekevät siitä numeron. Kipu on kuulemma paljon pahempi kuin pitkäaikaissairaalla kipupotilaalla :) Tai toinen vaihtoehtoinen suhtautumistapa on se että eihän tuo nyt mitään, mennään töihin sairaana kun ei olla kunnolla kipeitä (vesi valuu silmistä ja joka reijästä) ja nauretaan kun saadaan toiset sairastutettua. Sitten jos pitkäaikaissairas erehtyy sanomaan jostain oireestaan, perusterve tokaisee iloisesti: "Ai, ei mulla vaan koskaan ole ollut tuollaista!". Tai kun sairas ihminen käy lääkärissä tuhannennen kerran saamatta apua, perusterve sanailee sujuvasti että "ai, minä olen kyllä aina saanut apua, mutta menenkin aina iloisella mielellä lääkärille!". Antaen ymmärtää että vika on aina sairaudesta kärsivässä. Ihan hyväntuulisena itsekin aina lääkärille menen mutta väsy ja kivut ei ehkä aina näy säteilevinä kasvoina. Lohduttaudun että elämä opettaa ja naurattikin yksi tällainen ihminen joka viimein sairastui ja odottaa leikkausta. Oli pari viikkoa kipeä ja oli ihan järkyttävää :D Kerropa se kipu 30 vuodella niin katsotaan miten iloinen ja nauravainen jaksat olla.

Vakituinen työpaikka ja laihuus.

Molemmat sellasia, mitä en saavuta koskaan.

Mietin it se mur haa näiden asioiden vuoksi.

N36

Positiivinen perusluonne. En ole ikinä tajunnut kuinka jotkut ovat automaattisesti aurinkoisia. Olisin tosi mielelläni sellainen. Olen iloisenakin melankolinen.

Nuorista instabeibeistä, joita jotkut pääsee panemaan, mutta minä en koskaan!

Ehkä laihuus. Itse olen läski.

Keskittymiskyvystä. Itselle on paikallaan lukeminen vaikeaa (ADHD vaikuttaa varmasti jonkun verran) vaikka kiinnostaa monet asiat. Olen kateellinen niille, jotka pystyvät lukemaan monta sataa sivua yhdeltä istumalta. Joskus olen kadehtinut myös ekstroverttejä ja hyvän paineensietokyvyn omaavia ihmisiä jotka eivät kuormitu sosiaalisista tilanteista tai muusta itseä stressaavasta. Toisaalta tiedän että minulla on jotain sellaisia ominaisuuksia ja sellaista herkkyyttä, mitä ei välttämättä muilla ole ja siihen yritänkin keskittyä. Ei voi yksi ihminen olla kaikkea eikä onneksi tarvitsekaan.