Arvottomuuden tunne töissä

Up

NYT opettelet sanomaan: valitettavasti ei sovi. Jonkun muun vuoro.

googlaa impostor syndrome ja pidä omista eduistasi kiinni! niin tekee työnantajasi.

Onko sinulla kehityskeskustelut? Kerro siellä tästä, että koet, että lomilta töihin pyytämisessä sinua on lähestytty useammin kuin muita ja pyydä tasapuolista kohtelua. Varmista faktat, että näin todella on. Kirjaa ihan lukuja ylös. Tuo on konkreettinen asia, josta on helppo lähteä liikkeelle ja helppo osoittaa, että sinua ei ole kohdeltu tasa-arvoisesti.

Tunnistan itsestäni huijarisyndrooman. En vain pääse tästä itseinhosta. Joskus toivon kuolevani, että maailma pääsee eroon näin huonosta ihmisestä.

Olen kokeillut kieltäytymistä, mutta sitten alkaa monen päivän pommitus, että jos sittenkin voisin.

Minulla ei ole kehityskeskusteluja joka vuosi vaikka muilla on. Nyt parina vuotena esimiehen aika on loppunut juuri minun kohdallani ja sitten se on unohtunut.

Nyt on tullut se hetki, kun tuo työpaikka on nähty ja aika vaihtaa maisemaa. Sinua käytetään härskisti hyväksi. Kehityskeskustelujen väliinjättäminen kielii siitä, että esimiehesi tiedostaa tilanteen eikä siksi käy keskustelua kanssasi, ettei asia nouse päivänvaloon.

Pilaat elämäsi ja mielenterveytesi jäämällä.

Sanot kerran EI ja sen jälkeen ignooraat kyselijät.

Nyt ryhtiä nainen! Olet päinvastoin työpaikallesi tärkeä tekijä koska teet silloin kun muut eivät ehdi/pysty/jaksa. He olisivat pulassa ilman sinua, hiljaista puurtajaa. Nyt vain alat käyttäytyä arvosi mukaisesti ja vähintäänkin vaadit joustamisesta jotain extraa. Jos et jaksa, sanot ei. Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse?

On aika oppia se että vaikka sinä teet paljon työnantajalle, se ei tee samaa sinulle koskaan. On ihan tosi ok pitää huolta itsestään ja sanoa joskus ei.

Kuulostaa myös masennukselta, kannattaa sitäkin miettiä jos lähtisi vaikka työterveyteen asiasta juttelemaan. 

Kouluta omalla käytökselläsi se esimies kunnioittamaan sinuakin. Älä anna vaihtaa vuoroja kysymättä, älä vastaa lomalla/vapailla puhelimeen. Kyllä se loppuu kun huomaavat ettei se enää toimi. 

Itsekin olen kiltti mutta pidän niin paljon vapaasta että olen opetellut vaan kieltäytymään työvuoroista jos ei huvita. Sinuna ehkä hakeutuisin ihan eri paikkaan jo, jos mahdollista. Sitten eri paikassa oot jämpti ihan alusta asti. Jos on lain mukaan oikeus kieltäytyä kun kysytään, niin ihan turhaan ne siinä pommittelee. En edes vastannut puhelimeen jos töistä soitettiin ja olin vapaalla, kun en halunnut ylimääräisiä töitä. Toki joskus vähän morkkistutti, mutta laki on puolellani

Työterveyshuollossa on työpsykologi, jonka luokse sinulla on oikeus mennä juttelemaan. Hänen kanssaan voitte käydä läpi tilannettasi ja hän osaa auttaa sinua työn rajaamisessa ja tarvittaessa voi auttaa sinua ihan konkreettisestikin esimiehen kanssa asioidessa.

Tilanteen on pakko muuttua. Joku tuossa jo sanoikin, että esimies tietää hyvin käyttävänsä sinua hyväkseen. Hän ei tule muuttamaan käytöstään, sinun täytyy nyt tehdä jotain toisin kuin ennen.

Nyt on hyvä hetki esim suunnitella ensi kesän loma sinulle itsellesi sopivaksi ja päättää pysyä siinä.

Kiitos kaikille neuvoista. Olen itsekin ajatellut, että uusi työpaikka voisi auttaa pääsemään uuteen alkuun. Olisi helpompi olla heti alusta asti jämäkämpi ja opetella kieltäytymään. Huomaan monesti, että kiltteyttäni käytetään hyväkseen. Hävettää, että suostun sellaiseen. Se lisää arvottomuuden tunteita. Olen käynytkin työterveydessä ja sain lähetteen psykiatrian poliklinikalle, mutta tuntui vaikealta lähteä sinne kesken työpäivän. Sinne ei saa aikoja työaikani ulkopuolelle. Oli suunnitelmissa, että kävisin siellä kerran tai pari viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan ja sitten mahdollisesti aloittaisin psykoterapian. 

Olet liian kiltti eli agreeable. Se aiheuttaa juuri tuota ja erityisesti naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Olet liian kiltti eli agreeable. Se aiheuttaa juuri tuota ja erityisesti naisilla.

Arvottomuuden tunne taas on neuroottisuutta.

Tämä on se mitä tarvitse. Jordan Petersonin mukaan masennuksen ja ahdistuksen jälkeen kolmanneksi yleisin terapian muoto.

Assertiveness training jämäkkyyskoulutus, assertiivisuuskoulutus

Tiedätkö, mulla aloitti nyt vuoden alusta uusi työkaveri. Teemme työtä työparityyppisesti. Kun suunnittelemme töitämme, mä aina kysyn, mitä hän ajattelee mistäkin asiasta ja kerron omat ajatukseni. Hän komppaa aina mua, eikä sano omiaan ollenkaan. Teemmekin sitten niin, kuin minä katson parhaaksi.  En voi olla varma koskaan, haluaisiko hän tehdä asiat jotenkin toisin, kokeeko hän olevansa ei arvostettu ja tanssivansa mun pillin mukaan. Toisaalta ajattelen, että ei se mun vikani ole, kun ei saa suutaan auki ja toisaalta tämä tuntuu pahalta. 

Kun luin tätä sun teksitä ap, niin voisko teillä töissä olla tämän kaltainen dynamiikka ja jos vastaus on kyllä, niin voisit itse avata suusi.

Tätä se nykyaika teettää. Mulle lätkäistiin estyneen ja vaativan persoonallisuushäiriön dg vaikka kyse on oikeasti uupumisesta: vttuuntumisesta ja luovuttamisesta. Kun teet vuosikausia pelkkää pätkää ja yrität taistella (siis oikeasti taistella) vakituisen työn ja vakaan toimeentulon puolesta, niin kyllähän mieli ja keho järkkyy. Vielä opiskeluaikana en ollut tällainen. 

Jos haluat viiden viikon kesäloman heinä-elokuussa, niin pyydät viiden viikon kesäloman heinä-elokuussa. 

Nuorempana joustin, koska minulla ei ole lapsia ja vanhemmat halusivat hoitaa lapsiaan kotona, kun päiväkodit tai koulut olivat kiinni. Joustaminen oli ok.

Nykyisin haluan jakaa lomani kahden viikon pätkiin ja saan pyytämäni lomat.

Pidä puoliasi. Jos kukaan muu ei tue sinua, niin ole aina omalla puolellasi. :)