Joskus mietin, että millaisia koneita täällä on äiteinä.
Iso osa tuntuu olevan sellaisia, jotka eivät ikinä huuda lapsille, hermostu lapsille, stressi jostain asiasta ei ikinä purkaannu lasten nähden, miehen kanssa ei koskaan riidellä lasten edessä. Onko elämä ihan vain kivaa hymistelyä lasten kanssa, ihanien lasten jotka uskovat äidin sanaakin kun kerran hellästi kuiskaa "älähän nyt enää" ja lapsi lopettaa...
Itse kun sorrun vaikka mihin, ja viikoittain jos en päivittäinkin. "huono äiti"
Kommentit (5)
eli kaameaa huutoa meilläkin, puolin jos toisin. Sovitaan ja lepytään kyllä nopeesti kans.
Äh, älkää olko turhan takia liian ankaria itsellenne, eikä myöskään lapsille. Vähän höyryjä ulos ja taas mennään.
mikä lasketaan huutamiseksi. Jos puhutaan äänen korottamisesta niin sitä itse käytän lähes joka päivä. 2 lasta, eikä viesti aina mene perille jos ei korota ääntään.
yksi ja sama kirjoittaja voi kirjoittaa samaan ketjuun viitenätoista eri ämmänä ja puolustaa tastan yhtä ja ainoaa käsitystä.
Eiköhän täällä kaikki ihmisiä ole
Tänäänkin sorruin huutamaan lapsille kun ei mennyt mikään perille. Eipä mennyt oikein siltikään, joten kasvatus on mennyt pieleen muutenkin. En vaan jaksa enää ja kierre on valmis:(.