Lue keskustelun säännöt.
Kaveriongelmaa kolmasluokkalaisilla tytöillä. Mitä mieltä olette tällaisesta?
20.05.2009 |
Eli tyttöni on saanut uuden kaverin eri koulua käyvästä naapuristossa asuvasta tytöstä. Nyt he olivta käyneet kylässä tytön kaverin luona ja jälkeen päin tämä naapurin tyttö sanoi tytöllemme, että tämä kaveri oli sanonut niin, että tyttömme on ruma ja lihava ja hän ei halua enää nähdä tätä. Onko mielestänne ilkeyttä vai rehellisyyttä tältä naapurin tytöltä kertoa nuo kommentit. Pitäisikö kolmasluokkalaisen tajuta pahoittavansa tyttömme mielen kertomalla nuo ilkeydet.
Mietin siis kannattaako yrittää ohjata tyttöämme muuhun seuraan...
Kommentit (3)
asenne on tuo.
Oli lihava tai ei, hyviin tapoihin ei kuulu tuollainen. Ja saat rauhassa huutaa "lapset on ilkeitä", ehkä sun on. Mun lapset eivät kuitenkaan haukkuisi muita lihaviksi ja tyhmiksi. Ne voi olla sitä mieltä, että joku on lihava tai tyhmä, mutta ne ei sano sitä ääneen. Ne tuskin myöskään kertoisivat toisten noin sanoneen, koska ymmärtävät minkälaisen pahan mielen sillä aiheuttaa. Nykyajan lapsilta puuttuu empatia-kyky, ja se on kyllä vanhempien vika, kun kasvatuksessa ei lainkaan yritetäkään saada lapsia ymmärtämään erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän ei pysty vastaamaan annetuilla tiedoilla. Jos lapsi esim. on laiha ja tavallisen näköinen, kyse on ilkeydestä. Jos lapsi on lihava, on kyse ilkeydestä tai rehellisyydestä riippuen siitä, onko lapsi ruma. Ruman käsite on tulkinnanvarainen ja siksi ehkä keskittyisin tähän lihavuusasiaan, koska paino on mitattava suure.
Jos lapsesi olisi laiha, saisiko häntä sanoa laihaksi?
Sinänsä lihavuus ja rumuus eivät ole mielestäni perusteita olla jonkun kaveri. Kaveri taas ei tarvitse olla, jos ei synkkaa.
Asioidan esittämistapaa voi aina pohtia, mutta nyt kyse on 9-10-vuotiaista lapsista.
Katsokaa nyt tilannetta vähän aikaa. Jos vielä tulee kommenttia niin alkaisin selvittämään onko naapurin tyttö puhunut omiaan vai onko uusi kaveri todellakin tätä mieltä. Jälkimmäisessä tapauksessa ottaisin ehkä pikku puhutteluun tai yhteyttä kotiin tms. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin sitten ei ehkä auta muu kuin etäisyys.
Ymmärrän että tilanne suututtaa, mutta rauhallisesti suhtautuen asiat selviää parhaiten.