Miten uskaltaisin erota?

Ota tämä avautuminen täällä ensimmäisenä askeleena. Omien ajatusten kirjoittaminen näkyväksi (edes anonyymina) on jo selkeämpi halu muutokseen kuin niiden ajatteleminen pelkästään oman pään sisällä.

Jos näet suhteelle tulevaisuuttaa, kerro toiveesi mahdollisista muutoksista, tai ehdota puolisolle esim. pariterapiaa. Jos et, hanki oma asunto ja muuta sinne. Kumpikin vaihtoehto on hyvä, riippuu täysin siitä mitä itse haluat.

Kamalaa erota tässä tilanteessa kun oon itse työttömänä.

Hankalia asioita. Itsekin tein päätöksen vasta kun ihastuin toiseen mieheen. Tosin minun ex ei ollut ihana, mutta silti oli hankalaa.

Jospa sanot rehellisesti, että et rakasta enää ja et tiedä mitä tehdä. Sano, että sinulla ei ole hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Vaikka puoliso on ihana, niin eroa pukkaa.

Karuselliinko kaipaat?

No justiinsa joo. Ihminen voi olla vaikka kuinka ihana, mutta jos ei ole kipinää tai toinen ennemmin tuntuu sisarukselta, niin ei siinä kyllä mitään järkeä ole kimpassa olla.

Millaisia asioita suunnitellessa puoliso tuntuu riippakiveltä?

Vapauta itsesi riippakivestä. En tarkoita että välttämättä tarvitsisi erota mutta tee sitä mistä itse nautit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Vaikka puoliso on ihana, niin eroa pukkaa.

Karuselliinko kaipaat?

No justiinsa joo. Ihminen voi olla vaikka kuinka ihana, mutta jos ei ole kipinää tai toinen ennemmin tuntuu sisarukselta, niin ei siinä kyllä mitään järkeä ole kimpassa olla.

Siis ihan oikeasti? Ajatteletteko te miinustelijat tätä kommenttia yhtään pidemmälle? Olisiko mukava olla suhteessa, jossa joku on kanssasi säälistä, vaikkei tuntisi mitään sinua kohtaan? "Ei tota nyt vaan raaski jättää kun se hajoaa muuten.". Kamoon nyt.

Oletteko te niitä ihmisiä, jotka pelkäävät koko ajan, että oma puoliso jättää ja yhdessä pitäisi pysyä vaikka mikä olisi? Kunhan ei yksin tarvitsisi olla.. ihan sama kuka siinä vierellä olisi. Kannattaa opetella olemaan yksin tai edes rakentaa oma elämä niin, ettei ole täysin riippuvainen toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Vaikka puoliso on ihana, niin eroa pukkaa.

Karuselliinko kaipaat?

No justiinsa joo. Ihminen voi olla vaikka kuinka ihana, mutta jos ei ole kipinää tai toinen ennemmin tuntuu sisarukselta, niin ei siinä kyllä mitään järkeä ole kimpassa olla.

Kiitos ymmärryksestä! Näinhän se on.

Ongelma on siinä, että ette ilmeisesti osaa kommunikoida

Minulla oli suunnitelmia että haluan matkustaa työn perässä, muuttaa ehkä jopa muualle mutta puoliso jarruttaa.

Jos olisin yksin, kämpän irtisanominen kävisi hetkessä mutta kun puolisokin asuu mun kanssa niin hän jäis kodittomaksi sitten. Tuntuu että joudun niin paljon kuormaa kantaa.

Tuntuu että en ole saanut omaa elämää elää kun aina on se toinen siinä ketä pitää miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli suunnitelmia että haluan matkustaa työn perässä, muuttaa ehkä jopa muualle mutta puoliso jarruttaa.

Jos olisin yksin, kämpän irtisanominen kävisi hetkessä mutta kun puolisokin asuu mun kanssa niin hän jäis kodittomaksi sitten. Tuntuu että joudun niin paljon kuormaa kantaa.

Tuntuu että en ole saanut omaa elämää elää kun aina on se toinen siinä ketä pitää miettiä.

Kuulostaa siltä, että sinulla on tosiaan omaa elämää elämättä !

30-vuotiaana on hyvä erota siksi, että teillä molemmilla on vielä aikaa ja mahdollisuus löytää uudet sopivat kumppanit. Jos nyt sitkutatte pari vuotta, kokemuksen syvällä rintaäänellä, kumppanin löytäminen esim perhettä varten on huomattavasti vaikeampaa sitten jo vaikka 32- tai 33-vuotiaana.

Ärsyttää ihan suunnattomasti kun mies ei ota ittestään mitään vastuuta, aina jarruttamassa ja sitkuttellut jo 10 vuotta. Olen alkanut tuntea vihaa häntä kohtaan.

Kyllä se ihan töissä käy aina kun töitä on ja asiat ok. Mutta yliopistossa ollut jo 9 vuotta, herää kolmelta päivällä.

Ite haluan aktiivisempi arki ja uutta elämää. Hän on vain hidasteena.

Olen vuosia yrittänyt jutella puolisolle että en jaksa katelöa vierestä tämä ikuinen opiskelu ja se ettei yhtään mieti asioita.

" ei kuulemma tarvetta kun kaikki on niin hyvin".

Miehet ovat aivan sokeita kun antavat parisuhteen ja asiat mennä todella huonoon kuntoon sit ne ihmettelee kun nainen haluu pois.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihan suunnattomasti kun mies ei ota ittestään mitään vastuuta, aina jarruttamassa ja sitkuttellut jo 10 vuotta. Olen alkanut tuntea vihaa häntä kohtaan.

Kyllä se ihan töissä käy aina kun töitä on ja asiat ok. Mutta yliopistossa ollut jo 9 vuotta, herää kolmelta päivällä.

Ite haluan aktiivisempi arki ja uutta elämää. Hän on vain hidasteena.

Miten suhteessa oleminen estää sua harjoittamasta aktiivista arkea?

Kuten jo sanoin. Haluan muuttaa pois. En voi kun puoliso jää ilman asuntoa.

Up

Aina kun kerron suunnitelmistani, niin puoliso vähättelee, nauraa sanoi kerran jopa hulluksi.

Hänen mielestä on huono juttu jos haluu elää. Hänen mielestään meidän pitää vain kotisohvalla homehtua.

Mitem tällaisen kanssa voi erota kun se ei hyväksy mitä sanon?

Mä en ainakaan jäisi sohvalle homehtumaan. Elämä on elämistä varten ja jos ei ole lapsia niin silloin kannattaa mennä. Itse ole vanhempi ja lapsia on. Tuli mentyä nuorena niin paljon ettei enää tarvitse.

Voit tehdä ihan mitä haluat, jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Kerro miehellesi, ettei yhteiselämänne ole sitä, mitä elämästäsi jatkossa haluat. Asioiden on muututtava, jos haluatte jatkaa yhdessä. Mikäli mitään muutoksia ei tule, jatkat elämääsi yksin. Asuntoasiat ja muut käytännön asiat kyllä aina järjestyvät jotenkin.

Älä uhraa elämääsi lapatossuihin! Ei ole sinun huolesi missä toinen asuu, jos muutat pois. Mutta keskustele vakavasti asiasta, ja kerro omat ajatuksesi ja toiveesi. Ilmoita myös, että aiot muuttaa, niin annat hänelle aikaa järjestellä omat asiansa. Sitten vain toteutat omat suunnitelmasi! Ennätät elämässäsi löytää sinulle parempaa seuraa.