Rakastan yksinoloa

Eipä tarvitsisi koskaan nähdä ja olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

En vihaa, mutta viihdyn hienosti yksin. En tunne olevani yksinäinen.

Sama.

Niin minäkin. Tykkään vain eläimistä.

Sama. Haaveilen asioista joita tekisin yksin. Nyt ei ole mahdollista toteuttaa niitä.

Sama. Harmi että olen 5 henkisen perheen äiti.

Mitä ihmettä oikein ajattelin?

Sama.

Rakastan yksinoloa kanssasi

Mulla sama, samoin sinkkuna olo,, ihan kuin olisi joku savutus et on joku.....sitä kutrattelua ja voi kun ihanaa kun olin miehen kanssa työpaikalla ei jaksa kuunnellen pirukaan

Niin minäkin suurinta osaa. Tai no, en vihaa, mutta ihmiset ei kiinnosta ja ei kiinnosta kommunikoida muuta kuin hyvin harvojen kanssa.

Yksin on kiva ottaa itseltään suihin.

Samoin.

Viihdyn seurassa ja yksin. En muista milloin olisin ollut täysin yksin jos ei lasketa muutamaa mökkillä käyntiä vuodessa jos itse olen jäänyt silloin yksin kotiin.

Harmi tämä korona.

Aika paljon vaikuttaa asioihin.

Rakastan yksinoloa. Voi, kun olisin tajunnut tämän aina. Tulin vain rikotuksi ihmisten taholta. Mikään ei voita yksinoloa. Parasta. Tympäisee ihmiset. Yritän vältellä kaikin keinoin. Ei kiinnosta tervehtimiset eikä lässytykset. Enkä kaipaa läheisyyttä. Kun rakastaa itseään, niin ei tarvi rakkautta muualta. Haluaisin aina vaan olla kotona yksin ja välillä käydä ulkoilemassa yksin. Töissä on pakko käydä. Muuta sosiaalisuutta en kaipaa. Kerrostaloon on ihana erakoitua. En halua tutustua naapureihin ja onnekseni olen huomannut, että eivät hekään halua tutustua minuun. Kotona on paljon kivaa puuhastelua yksin ja myös rentoutumisjuttuja. Tykkään tehdä kaikenlaista käsityötä ja askarteluja. Lukea elämäkertoja. Nautin suunnattomasti omasta rauhasta, yksinolosta ja kotona olosta. Luxusta. Ihana elää tällaista piiloelämää erakkona. Voittaa mennen tullen ihmisseuran ja kuninkaallisten elämät😀