Mitä iloa on hyvästä muistista?

Älykäs selviää tilanteista joihin hyvämuistinen ei edes joudu.

Sincc

Hyvällä muistilla pärjää aika monessa paikassa, mutta ei automaattisesti ihan missä vain. Minä kirjoitin ällän paperit uhraamatta kovinkaan paljon aikaa läksyille, kokeisiin tai edes kirjoituksiin itseensä. Luin kyllä paljon kaikenlaista muuta faktaa, joten tieto kehittyi siinä missä muistikin. Työelämässä hyvästä muistista on paljon hyötyä. Myös ihmissuhteissa ja erityisesti asiakkaiden parissa, kun voi osoittaa todella kuunnelleensa ja muistavansa.

Hyvän tai erinomaisen muistin varjopuoli on se, että muistaa muiden ihmisten kertomat jutut paremmin kuin he itse. On kiusallista tietää, että kaveri kertoo samaa tarinaa kolmannessa eri versiossa, eikä siitä oikein voi huomauttaa nolaamatta häntä. Muutama alkava seurustelusuhde on myös mennyt poikki sen vuoksi, että tyyppi on paljastunut valehtelijaksi - tai huonomuistiseksi, mikä on melkein yhtä paha juttu.

No kyllä se muisti auttaa.

Mulla on päinvastoin: melko huono muisti ja todella korkea älykkyys. Turhauttavaa toisinaan, onneksi on edes se älykkyys.

Sellaisilla aloilla pärjää, jossa tarvitaan muistia. Sellaisilla ei välttämättä, jossa tarvitaan omaa ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisilla aloilla pärjää, jossa tarvitaan muistia. Sellaisilla ei välttämättä, jossa tarvitaan omaa ajattelua.

Mitä ovat sellaiset alat, joilla tarvitsee muistaa mutta ei ajatella?

Hyvä muisti on älykkyyden yksi osatekijä. Jos on vielä kyseessä hyvä työmuisti, eikä se mitä yleensä ajatellaan eli kyky palauttaa asioita mieleen varastosta, niin se selittää valtaosan älykkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisilla aloilla pärjää, jossa tarvitaan muistia. Sellaisilla ei välttämättä, jossa tarvitaan omaa ajattelua.

Mitä ovat sellaiset alat, joilla tarvitsee muistaa mutta ei ajatella?

Lopulta melkein kaikki. Tietoa ja osaamista täytyy soveltaa, mutta sellaiset tilanteet on hyvin harvinaisia, että eivät menisi enimmäkseen jonkun tutun kaavan mukaan ja lopulta se, kuinka monia keinoja, menetelmiä jne. olet lisännyt työkalupakkiisi ennustaa paljon paremmin melkein mistä tahansa suoriutumista, kun sooloilemaan lähtö tai pyörän keksiminen uudestaan.

Ei siitä ole aina iloa. (Enkä edes ole sellainen, jolla on parhain muisti ja en nyt ihan kaikkea muista.)

On vaikea ymmärtää töissä ihmisiä, joiden kanssa käydään läpi monta kertaa jotain asiaa. Itselleni se asia on taas ollut selvä siitä hetkestä alkaen, kun olen sen yhden kerran lukenut.

 Muistan myös, mitä ihmiset ovat sanoneet, jotkut ihmiset pitävät huomaavaisena tai kohteliaanakin, kun muistan, jos joku on pari vuotta sitten kertonut pitävänsä perhokalastuksesta.

Muistan myös ihmisten sanomiset siten, että kiinnitän huomiota epäjohdonmukaisuuksiin tai huomaan, jos joku valehtelee, jos ei kerro aina samaa.

Valitettavasti myös ärsyynnyn, jos joku kertoo minulle samoja asioita useaan kertaan. Monesti myös ihan tahattomasti alkaa vaikka kertoa jotain sattumusta uudestaan.

Superhyvästä muistista on ainakin ollut mulle paljonkin hyötyä ja iloa.

Esimerkiksi kielten oppiminen on ollut huomattavan helppoa.

Kokeissa tuli toisaalta nojattua liikaakin muistiin, kun oli helppo muistaa kaikki VÄLIAIKAISESTI. :D Eli olisin varmaan oppinut monet asiat syvällisemmin, jos olisi ollut ns. pakko. Varsinkin siis koulun alkuaikoina, ennen kuin alettiin edellyttää analyyttisia esseevastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Superhyvästä muistista on ainakin ollut mulle paljonkin hyötyä ja iloa.

Esimerkiksi kielten oppiminen on ollut huomattavan helppoa.

Kokeissa tuli toisaalta nojattua liikaakin muistiin, kun oli helppo muistaa kaikki VÄLIAIKAISESTI. :D Eli olisin varmaan oppinut monet asiat syvällisemmin, jos olisi ollut ns. pakko. Varsinkin siis koulun alkuaikoina, ennen kuin alettiin edellyttää analyyttisia esseevastauksia.

Tunnistan tämän. Lapsena ja teininä osasin vastaukset tietyn aikaa, mutta en kuitenkaan sisäistänyt niitä. Enkä muista niistä sen takia enää mitään.